Tämä on Netti-Jussin kommentaareja -blogin vihoviimeinen kirjoitus. Olen saanut palautetta, että minulle hyvin rakkaat ja tärkeät ihmiset ovat kauhistuneet ja järkyttyneet kirjoituksistani. Sellainen ei ole ollut tarkoitukseni, ja se on liian kallis hinta siitä, että voi purkaa pettymyksiään ja pahaa tuultaan. Varsinkin kun näillä kirjoituksilla tuskin parannetaan maailmaa, kotimaata tai edes kotikuntaa. Eivät niitä tunnu pystyvän parantamaan paljon viisaammat ja vaikutusvaltaisemmatkaan, vaan sama mieletön ja turmiollinen meno vain jatkuu.

Kirjoitukseni eivät ole saaneet juuri palautetta, ja sekin vähä, mitä on tullut, on ollut melko mitäänsanomatonta. Ainoa ilahduttava poikkeus oli muuan "Pörri", joka oli koulussa lukenut William Wilberforcesta, johon minäkin olin eräässä kirjoituksessani viitannut - esimerkkinä sellaisesta poliitikosta, jollaisia ei enää ole.

Aion siis jättää nämä  jutut ja - edesmenneen Matti Wuoren sanoin - istua Titanicin kansituoliin kuuntelemaan orkesteria. Taitaa tulla "Oodi ilolle". "Missä kaikki laulavat yksiäänisesti on teksti vailla merkitystä;" sanoo Stanislaw Jerzy Lec.

On täysin mahdollista, että kirjoitteluni on ollut eräänlaista regressiota, paluuta vanhoihin kognitiivisiin karttoihin, 1960-luvun opiskelijalehtien tyyliin. Ne samat ongelmathan, jotka meitä silloin haastoivat, ovat yhä jäljellä - entisestäänkin pahentuneina. Meidän herättäjinämme toimivat Rachel Carsonin "Hiljainen kevät", Rooman klubin raportti, Dahrendorfin, Marxin, Myrdalin, Marcusen, Antti Eskolan ja monien muiden ajattelijoiden teokset. Lenin ja Maokin kelpasivat monille. Jotkut vannoivat "puhtaan marxismi-leninismin" nimeen, mutta useimpien rakennelmat taisivat olla melkoista mysliä. Yhteistä kaikille oli kuitenkin huoli maapallon tulevaisuudesta, väestökasvusta ja saastumisesta. Haluttiin kumota tai ainakin suitsia epäoikeudenmukainen, ahneuteen, riistoon, luonnon ja ihmisten vastuuttomaan hyväksikäyttöön perustuva kapitalistinen järjestelmä. Ymmärrettiin siitä ainakin se, että mitä vapaampi markkinatalous sitä vastuuttomampi meno.

CIA:n Chilessä junailema verinen vallakaappaus 1973 vei monien uskon siihen, että demokraattinen tie olisi mahdollinen. Monet etsivät lohtua vihreästä liikkeestä, mutta sekin rappeutui melko nopeasti Greenback Partyksi, etujoukkonsa herrahissiksi ja atteen kauppamieheksi. Neuvostoliiton romahdus oli sekin monille kova isku. NL oli ehkä rankka järjestelmä niille, jotka elivät sen sisällä, mutta lännessä kommunismin pelko hillitsi kapitalistista riistoa ja yletöntä ahneutta. Nyt tätä hillikettä ei enää ole ja dahrendorfilainen tupoilukin on tullut tiensä päähän. Jäljellä on vain kaiken tuhoava ahneus, ota rahat ja juokse -talous, mulle kaikki heti -mentaliteetti.

Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan menestyneimmät sijoittajat ovat psykopaatteja. Eivät kaikki sijoittajat kuitenkaan luonnevikaisia ole, eivätkä kaikki luonnevikaiset ole sijoittajia. Jos kuitenkin halutaan rakentaa kutakuinkin järkevästi ja vastuullisesti toimiva talousjärjestelmä, on pakko ottaa huomioon se, että mitä enemmän on vapautta sitä enemmän on myös vastuuttomuutta. Ihmisluonto on sellainen. Sijoittaja toimii vastuullisesti vain, jos vastuuttomuuden hinta on tarpeeksi korkea. Ilman rajoja, sääntöjä, sanktioita ei ole vastuullista toimintaakaan. Eikä maailman tila enää kestä nykyistä menoa.

Ihmisiä on jo maailman kestokyvyn huomioon ottaen aivan liikaa, ilmastomuutos tuskin on enää pysäytettävissä, aina uusien ja uusien alueiden muuttuminen elinkelvottomiksi lisää nälkää, kansainvaelluksia ja sotia. Maailma ei kertakaikkiaan enää kestä vapaata markkinataloutta: tarvitaan tiukasti säänneltyä markkinataloutta. Minun aikani maapallo luultavasti vielä kestää, mutta on sääli uusia sukupolvia.

"Ei itseään pysty tutkimaan.
 Siis kasvuun ja kadotukseen
 olemme tuomitut.
 Annamme jälkeenjääville nimet,
 linnuille, puille, lapsillemme
 jotka muistavat meitä pahalla."
                      Pentti Saarikoski

Minun nuoruudessani Maalaisliitto edusti meille kaupunkilaisille kaikkea sitä, mikä politiikassa oli mielestämme hämärää ja kieroa: kotiinpäinvetoa, lehmäkauppoja, iltalypsyä, ahneutta, itsekkyyttä, sitä, mitä nykyään kutsutaan pekkaroinniksi. Ei tämä tietenkään pelkästään maalaisliittolaisten tapa ollut, mutta heissä se ilmeni alastomimmillaan, eikä Maalaisliitolla tuntunut mitään muuta aatetta olevankaan. Siihen aikaan oli vielä ns aatepuolueita, jotka erosivat ainakin jossain määrin puhtaista etupuolueista kuten ML. Markkinaliberalismihan sitten lopetti lopunkin aatteellisuuden.

Silloin oli kaikenlaisia salojaputkiskandaaleja. Kätilöopisto-juttuja, Korsimon mutkia, koskikauppoja ja muita kupruja. Rahaa syydettiin susirajan taa hankkeisiin, jotka eivät läheskään aina olleet järkeviä eivätkä ainakaan kiireellisyyslistan kärkipäässä. Kekkosen tuella Maalaisliitto dominoi koko poliittista elämää, ja siitä tuli ehkä tärkein syy siihen, että politiikan arvostus romahti. Kansanedustajatkaan eivät enää olleet arvostettuja professoreita tai muita siviilissä kannuksensa ansainneita vaan härskiä pyrkyreitä, jotka lähtivät Arkadianmäelle ilman aatetta vain paikkaamaan taskunsa. Tämä kehitysuunta on edelleen vahvistunut, vaikka koulutustaso onkin noussut kuten muussakin yhteiskunnassa. Hyvin suuri osa nykyisistä kansanedustajista on ns poliittisia broilereita, jotka eivät ole eläessään tehneet päivääkään rehellistä työtä vaan ovat koko ajan olleet joko suoraan tai julkishallinnon partituoituviran kautta veromaksajien syöttiläinä, ns poliittisina kuhnureina.

Maalaisliiton maine kävi niin huonoksi, että puolue päätti muuttaa nimensä Keskustapuolueeksi. Tähän liittyi myös pyrkimys tunkeutua kaupunkeihin, mitä siivitti kiihtyvä maalta- ja maastapako. Nimenmuutoksissa ei kuitenkaan muuttunut mikään muu: sama vanha Maalaisliitto se siellä luuraa kepunhäntä kainalossa ja talikko tanassa.

Kokonaisuuden edun ryhmäedun tieltä sivuuttava kepulaisuus oli Urho Kekkosen kauden jälkeen hiukan säästöliekillä, kun Kepu tipahti vallankahvasta ja demarit nousivat maan tärkeimmäksi puolueeksi: syntyi jopa hallituksia, joissa Kepulla ei ollut salkun salkkua. Kepu kuitenkin nousi kanveesista uudelleen hallituspuolueeksi, ja osoitti, ettei se ollut mitään oppinut eikä mitään unohtanut.

Esko Ahon (kepu), joka möhli tavanomaisesta taantumasta kaikkien aikojen laman (siis ennen tätä nykyistä lamaa, jota kepu ja kokoomus yhdessä tumpuloivat katastrofia kohti), ei vielä ehtinyt kovin paljon kähmiä, kun EU-jäsenyys ja talous veivät liikaa aikaa, mutta nyt meno on jälleen entisellään.

RYYPPÄÄVÄT MEIDÄN RAHOILLAMME

Matti Vanhasen (kepu) kaksi hallitusta, joita tämä nykyinen on vielä edeltäjäänsäkin kehnompi, ovat kaivaneet kaikki maalaisliittolaisen kähmintäkalupakin työkalut esiin. Nykyinen hallitus nousi valtaan epämääräisten liikemiesten rahoilla ja maksaa nyt kiitollisuudenvelkaansa. Rahaa virtaa selkosille ja joka jänkhälle nousee ideaparkeja ja tuntureille laskettelukeskuksia. Kun näyttää siltä, että hienot kaupunkilaiset eivät ota omakseen jauhokenkien puoluetta, viedään nyt hajasijoituksen varjolla kaupunkilaisia maaseudulle oppimaan Korsimon ja Korhosen talousoppia. Lieron noita Liisa Hyssälä (kepu) aikoo jopa siirtää lääkelaitoksen kauas selkosille, vaikka se tulee aiheuttamaan suuria ongelmia laitoksen toiminnalle ja suuria kärsimyksiä sen työntekijöille. Mikään hinta ei ole kuitenkaan liian suuri, jos sillä kohennetaan kepun kannatusta.

Hallitus myös esittää 300 000 € hedelmän- ja marjanviljelyn esteiden poistamiseen pohjavesialueilla. Nyt kun niillä ei voi käyttää myrkkyjä vaan taimet on harvennettava käsin. Tämä "luonnonhaitta" aiotaan nyt poistaa, ja siksi uuden lain laatiminen onkin annettu maatalousministeriölle eikä ympäristöministeriölle, jolle se lain mukaan kuuluisi. Taustalla on kansanedustaja Klaus Pentin (kepu) pojan marjatila Hämeenkyrössä. Se sijaitsee pohjavesialueella, ja myrkytyskielto pienentää pojan voittoa. Tarvitaan siis uusi kartta pohjavesialueesta tai jokin muua vippaskonsti, että myrkytys saadaan käyntiin.

Kepun pää-äänenkannattaja Suomenmaa (ent. Maakansa) täyttää sata vuotta. Pääministeri Vanhanen on järjestänyt niin, että satavuotisjuhlat, joihin on tulossa 300 kutsuvierasta, pidetään Säätytalossa veromaksajien kustannuksella. Se on kuulemma kohtuullista, koska pari vuotta sitten Maalaisliitto-kepunkin satavuotisjuhlat pantiin meidän piikkiimme. Kepulaista logiikkaa.

Demarit tapaavat sanoa, että Kepu pettää aina. Puolivuosisataa politiikkaa seuranneena en voi muuta kuin yhtyä demareihin. En muista yhtään tapausta, jossa kepu olisi toiminut tavalla, jota minä voisin pitää moraalisesti tai taloudellisesti oikeana.

Kun Martin Luther King piti kuuluisan "I have dream" -puheensa, hän tarjosi kuulijoilleen kristallinkirkkaan ohjelman: jokainen tiesi, mitä King ajoi takaa, ja lähes jokainen myös jakoi tämän unelman hänen kanssaan. Kun Jutta Urpilainen (sd) vaalien alla puhui omista vaaleanpunaisista unelmistaan, vain harva löysi siitä mitään konkreettista ja jos löysi, mietti: "Eikös tämä nyt ole ihan samaa tavaraa, mitä kepu ja kokkaritkin kauppaavat. Urpilaisen unelma oli kuin spagettiannos: siitä oli vaikea saada mitään pysymään haarukassa.

Vaaleja ei voiteta epämääräisyyksillä: yhdeksällä hyvällä ja kahdeksalla kauniilla. Tosin kokoomus tuntuu nyt rikkovan tätä sääntöä. Se käyttää Joseph Goebbelsin metodia, jossa pelataan sloganeilla, symboleilla, toistolla ja mielikuvilla. Sellainen toimii niin kauan, kun vastaanottajilla ei ole aikaa eikä tarvetta ajatella. Ja suomalainenhan on tunnetusti hidas ajattelussaan. Toivo Sukarikin on konkreettisempi kuin paljas Unelma ja lisäksi vielä julkkiskin uima-allasseikkailuineen. Suomalainen antaa mieluusti äänensä julkkikselle, tutulle tv:stä tai lööpistä.

"Pink lady" teki heti uransa alussa myös pahan mokan sanomalla, että jos demareista tulisi päähallituspuolue, hän kutsuisi pääministeriksi Paavo Lipposen. Vaatimattomuutta harvoin arvostetaan, ja Lipponen on ainakin miljoonalle suomalaiselle luokkapetturi, efialthes, joka johdatti sijoittajat ja muut markkinavoimat omien selän taa Thermopylaen solassa. Näytä minulle eläkeläinen, joka arvostaa Lipposta, niin näytät samalla eläkkeellä olevan kansanedustajan tai valtion korkean virkarättärin tai sitten suuryhtiöstä kultaisen kädenpuristuksen kera eläkkeelle siirtyneen optiojohtajan.

Lipposen hallituskausi tuli kalliiksi muillekin kuin eläkeläisille, ja demarien on tehtävä tosissaan työtä päästäkseen eroon Lipposen perinnöstä. Esimerkiksi Sonera-sekoilu, Fortumin myynti keinottelijoille jne tuntuvat kukkarossamme ehkä ikuisesti. Toki Esko Ahon (kepu) hallitus oli vielä paljon huonompi kuin Lipposen kaksi hallitusta, mutta Aholle ihmisten on helpompi antaa anteeksi, sillä he uskovat, ettei tämä tiennyt mitä teki. No, ei toki Matti Vanhastakaan (kepu) pidetä ihan tästä maailmasta olevana: hän on ihmisten mielestä paremminkin jonkinlainen kalvea renki, joka tiirailee silmät ymmyrkäisinä Impivaaran saapasnahkatornistaan kuin mikäkin ukuli. Saas nähdä, kykeneekö hänen hallituksensa alittamaan Ahon porukan ennätyksen Suomen kaikkien aikojen huonoimpana hallituksena - vaikka kansanvaltuuskuntakin noteerattaisiin. O.W. Kuusisen Terijoen hallitus kun ei maahan päässyt.

Urpilaisen pitäisi nyt ottaa ohjat tiukasti haltuunsa. Ensin hänen tulisi koota yliopistotutkijoista tiivis ohjelmatyöryhmä uudistamaan sdp:n tavoitteet - pois siitä markkinaliberalistisesta mössöstä, mihin ne Lipposen aikana ajautuivat. Yliopistoissa on joukoittain fiksuja tieteentekijöitä, jotka kärvistelevät nälkäpalkalla - rakkaudesta tieteeseen - ja yrittävät pysyä pinnalla Vanhasen ja Kataisen hallituksen konsulttitasoisten puppu-uudistusten ja kaupallistamisen aiheuttamassa sekamelskassa. Siitä porukasta voi hyvinkin löytyä vaikka uusi Soininvaara. Kyllä kai viiden miljoonan joukosta voi nyt vielä toinenkin ajattelija löytyä.

Kun sosiologit ja sosiaalipsykologit jne ensin selvittävät, mitä ihmiset - ennen kaikkea demarien potentiaaliset kannattajat - kaipaavat ja pelkäävät, ja löytävät ne muodot, joilla viesti saadaan perille, ja ihmisissä synnytetään aitoa toivoa, ollaan oikealla tiellä. Mutta ohjelmaa laatimaan ei kaivata mitään puoluejyristä ja ay-pösöistä koottua tomppelijoukkoa, eikä ohjelmaksi kelpaa mikään surullisenkuuluisan kahdeksan kohdan ohjelman kaltainen falski vedätys. Mainonnan keinoja kaivataan vasta, kun tavoitteet ja sanomat on tehty itselle selviksi. Kestävään tulokseen ei päästä kokoomuksen tavoin väärillä viesteillä ja tyhjillä tunnuksilla.

Tarvitaan luottamusta, ja sen rakentaminen ei käy helpolla, koska liian monet muistavat vielä Lipposen ja sijoittavat hänet Reaganin ja Thatcherin kanssa samaan kategoriaan. Ja kyllähän se kokoomuksenkin tyhjä toivo-säkki paljastuu aikanaan kepeäksi keinoksi kantaa valoa pimeään pirttiin.

Kokoomuksen Jyrki Katainen on Savon Sanomien mukaan luvannut tukensa Lääkelaitoksen siirrolle Kuopioon tai Ouluun tai molempiin. Typerä päätös! Jyrki on näin liittynyt kepulaisten siltarumpupoliitikkojen, lehmäkauppiaiden ja iltalypsijöiden ankeaan joukkoon, jolle koko kansan etu ei merkitse mitään: enemmän merkitystä on oman tukialueen äänestäjillä ja nurkkapatrioottisilla kikkailuilla.

Valtiomiesluokan poliitikot - kun niitä meillä vielä oli - astuivat Valtioneuvoston linnaan kuin nyyttikesteihin: nyytissään tietoa, taitoa ja kokemusta sekä aitoa pyrkimystä toimia koko maan parhaaksi. Nämä kataiset,vanhaset, hyssälät, pekkariset, vehviläiset, sarkomaat ja muut "politiikan pienkäsityöläiset"taas ovat valtioneuvostossa kuin Sentraali-Santra Niskavuoren kekkereillä. Ne tietävät olevansa väärässä paikassa, mutta hyödyntävät onnekkaan kutsunsa täysin rinnoin. Ne keräävät kaksin käsin nyssäkkäänsä pöydän antimia mukaan otettaviksi. Niitä voi sitten yhdessä Serafiinan kanssa kotona juoruillessa mutustella.

Miksi meillä ei ole enää valtiomiehiä? Jäikö Kekkonen todellakin viimeiseksi? Ja mistä pirusta näitä siltarumpu-ukkoja ja junanvaunueukkoja aina vain siunaantuu? Onko tosiaankin niin, etteivät pätevät, vastuuntuntoiset ja suoraselkäiset suomalaiset enää koske politiikkaan kepilläkään? Pyrkivätkö siihen enää vain pääomapiirien pikenttipojat ja bisnesmiesten juoksutytöt? Jos niin on, se on surkea juttu Suomelle, sillä markkinaliberalismin kriisistä selviäminen vaatisi järkeä ja kuntoa. Nämä - Vennamon sanoin seteliselkärankaiset - kehittyvien maakuntien miehet eivät kykene johtamaan meitä selville vesille, vaikka pystyvätkin ehkä pelastamaan keinotelleet kaverinsa.

Kokoomus käy vaalitaistoon maalisudin kanssa, mikä tuntuu naurattavan ihan oikeaa työtä tekeviä. Nauruun ei ole aihetta. Kokoomuksen "satusiveltimellä" vedellään taas kauniita värejä hilseilevän homeseinän päälle, sellaisen, mikä on tullut tutuksi monessa espoolaisessa koulussa, päiväkodissa, hoitolaitoksessa... Maali peittää viat vaalien yli. Korjaukseenhan ei rahaa riitä, kun niin paljon on hukkunut epäonnistuneissa kasinokeinotteluissa, epäedullisissa PPP-sopimuksissa ja muissa "hullunkaupoissa". Enää ei ole sähkölaistostakaan tahkoamassa rahaa kunnalle, kun kokoomus myi sen pilkkahintaan jobbareille - "ideologisista syistä". Espoolaisten kasvaneiden sähkölaskujen tuotto virtaa satoina miljoonina ulkomaisille keinottelijoille ja Fortumin johdon kohtuuttomiin palkkioihin. Kelpaa siitä uhrata vähän ystäväntukeen ja ostella lippuja poliitikkojen "vaaliseminaareihin".

Espoo on Suomen kokoomuslaisin kunta, mikä kertoo paljon espoolaisten ymmärryksen tasosta: vanha bemböleläisperinne elää yhä vahvana. Valoa viedään säkillä tupaan ja peitonjatkaminenkin käy yhä hölmöläisten malliin. Vanhusten hoitopaikkoja vähennetään, palvelumaksuja korotetaan ja ulkopuolisilta ostetaan ylihintaan heikkotasoisia palveluja. Rahaa tarvitaan myös uuteen ökykaupungintaloon, vaikka vanhan korjaaminen tulisi yli puolta halvemmaksi. Kokoomuslainen kaupunginjohtaja Marketta Kokkonen, kunnallispolitiikan George W, Bush tarvitsee oman xanadunsa.

Kokoomuksen tehokas vaalimainonta hämää höperöt mummot, ymmärtämättömät nuoret ja ilman yhteiskuntatieteellistä koulutusta jääneet antamaan äänensä puolueelle, joka toimii lähes kaikessa heidän etujensa vastaisesti. Kokoomus on pelkkä Etelärannan etäpesäke.

On täysin ymmärrettävää, että suuret ja keskisuuret yrittäjät, sijoittajat, meklarit, diilerit, rahanpesijät, optionäärit sekä muut ylimpään tulonsaajakymmenykseen kuuluvat äänestävät kokoomusta, sillä kokoomus ajaa juuri heidän etujaan. Sen sijaan ei ole ymmärrettävää, että tavallinen palkansaaja tai eläkeläinen antaa sille ainoan äänensä. Se on kuin löisi kirveellä jalkaansa. Se ei totisesti anna kovin hyvää kuvaa espoolaistenkaan älylahjoista. Hävettää olla espoolainen.

Muuten kukahan sen kokoomuksen valtavan vaalikampanjankin taas maksaa? Ei puoluetuki eikä muukaan valtiontuki, jonka poliitikot meiltä ryöstävät, riitä alkuunkaan niin laajaan kampanjointiin. Mikähän KMS ( Keinottelevien Mafiosojen Suomi?) tai muu hämärä salaseura sielläkin on takana. Vaalien jälkeen onkin taas odotettavissa oikea valheiden suma, kun poliitikot selittelevät ja bisnesmiehet paasaavat "isänmaan asialla olosta", vaikka ovat valmiit myymään isänmaansa kenelle tahansa, joka vain maksaa reilusti, vaikka "ryssälle".

Tv-on nykyisin täynnä halpoja kilpailuja, jotka paljastavat vain osanottajiensa mitättömän tietopohjan, ja Big brotherin tapaisia itsensähäpäisyohjelmia, joissa kehittymättömät nuoret narrataan menettämään kasvonsa. Liian myöhään ymmärtämättömät nuoret huomaavat menettäneensä peruuttamattomasti mahdollisuutensa tulla koskaan otetuksi täydestä, tulla täysivaltaisiksi kansalaisiksi. On ilman muuta selvää, että tv-ruudussa tonttuillut ressu hukkaa arvonsa työmarkkinoilla mitättömän palkkion toivossa.

Nämä reality-ohjelmat tekevät osanottajistaan - toki vapaaehtoisista - nykyajan kylähulluja eli pyymanneja. Ohjelmissa ja niiden katsomoissa pilkataan ja väheksytään herkässä iässä olevia nuoria. Toiminta on äärimmäisen vastenmielistä ja vastuutonta. Kun sitä ei luultavasti kuitenkaan voi kieltää, voisi sitä ainakin yrittää käyttää hyödyksi. Pitää vaatia, että ohjelmien laadinnassa ja niiden toteutuksen seurannassa on mukana yliopistotutkijoita: sosiaalipsykologeja, psykologeja ja sosiologeja, jotka laativat ohjelmat niin, että niillä on tieteellistä merkitystä. Näin päästään eroon hankalista rottakokeista, joiden soveltuvuus yhteiskunta- ja käyttäytymistieteelliseen tutkimukseen ei aina ole paras mahdollinen. Siis tutkijat kehiin, ehkäpä siinä samalla saadaan kartoitettuja myös pääomasijoittajien, "bisnesenkeleiden" ja muiden yhteiskuntaloisten sielunelämää siltä osin, miltä se eroaa loisankeriaiden sielunelämästä.

Kookomusvaltuutetut ja -virkamiehet junailivat tuottavan Espoon Sähkön osake-enemmistön myynnin saksalaiselle e-Onille alle markkinahinnan ja ilman kilpailuttamista. E-On myi sen edelleen hyvällä voitolla Fortumille, jolle Espookin sitten myi jäljelle jääneet osakkeensa. Näiden Bembölen parhaita hölmöläisperinteitä noudattavien liiketoimien seurauksena espoolaiset maksavat nyt sähköstään reilusti enemmän kuin oman yhtiön aikaan, minkä lisäksi Espoo on menettänyt sähköstä saadut huomattavat myyntitulot. Se kaikki on poissa palvelujen rahoittamisesta. Satoja miljoonia espoolaisilta sähkön ylihintana kerättyä rahaa virtaa jatkuvasti ulkomaisille osakekeinottelijoille ja jaetaan optioina ja muina "kannusteina" Fortumin ylipalkatuille johtajille.

Sähköyhtiön myynnistä saadut rahat (pilkkahinnan) Espoo on jakanut kuudelle salkunhoitajalle, jotka ovat hoitaneet espoolaisten omaisuutta niin huonosti, että se on kutistunut kuin sen kuuluisa pyy maailmanlopun edellä ja tuottaa huonommin kuin pankin käyttötili. Salkunhoitajien palkkio on tuntuvasti suurempi kuin Espoon osakkeistaan saama tuotto. Kurikan kunta Pohjanmaalla pisti omat sähkörahansa Fortumin osakkeisiin ja saa tuottoa niistä puolet siitä, mitä kunnallisvero tuottaa. Pienessä Kurikassakin on enemmän talousosaamista kuin kokoomuslaisessa Espoossa.

On selvää, että suurin osa kokoomuksen valtuustoryhmästä hyväksyi kaupan silkkaa tyhmyyttään tai typerän "ideologisista" syistä, kuten muuan kokoomuslainen konkarivaltuutettu paljasti. On kuitenkin vaikea uskoa, että kaikki kauppaa junailleet johtavat virka- ja luottamusmiehet olisivat toimineet niin perusteellisen tyhmästi, jos ne eivät itse olisi hyötyneet myynnistä jotakin. Näyttöä korruptiosta ei tietenkään ole, mutta eipä sitä ole etsittykään. Toinen vaihtoehto on,  että ketään ei maasutettu, mutta siinä tapauksessa päättäjien kannattaisi tehdä johtopäätökset ja etsiytyä helpompiin hommiin. Espoon talousasiat ovat heille aivan liian vaikeita. Kannattaisi harjoitella ensin vaikka nakkikioskin pidolla.

Espoolaisten menetykset eivät taatusti jää tähän. Ulkoistamista, yhtiöittämistä, palvelusetelejä, PPP-mallia (Public`s Private Parasite) ja muita kokonaistaloudellisesti kuntalaisille epäedullisia instrumentteja kehitellään kaiken aikaa - ties missä saunanlauteilla.

Vesikö myydään seuraavaksi jobbareille?

Espoon vesilaitos yhtiöitettiin kokoomuksen johdolla ja saatiin siten pois valtuustettujen kontrollista. Sen myyntiin toki tarvitaan yhä valtuuston lupa, mutta se lienee ainakin kokoomusryhmässä läpihuutojuttu. Monet keskeiset kokoomuslaiset ovat jo pitkään puhuneet Veden myymisestä, ja kuntavaalien jälkeen tähän on mainio tilaisuus. Niin se ehtii unohtua seuraaviin vaaleihin mennessä.

Jos vesiyhtiö myydään jobbareille, se merkitsee sijoittajille suuria voittoja, isoja optioita yhtiön johdolle ja kivoja juhlia luottamusmiehille. Kuntalaisille se merkitsee kuitenkin vain vuosi vuodelta rajusti nousevia vesilaskuja ja vesiyhtiön tuoton valumista keinottelijoiden käsiin. Espoolaiset juovat pian tosikallista kraanavettä. Mutta ilmeisesti se sopii espoolaisille, kun ne jälleen äänestävät samat vanhat kähmyt valtuustoon.

Kun markkinaliberalismin mallimaassa USA:ssa jo laaditaan rajoituksia kasinokeinottelulle, niin meillä valtionvarainministeri Jyrki Katainen (kok) haluaa päinvastoin vapauttaa keinottelijat lopuistakin rajoituksista. Katainen aikoo sallia - pörssikeinottelijoiden lisäksi - myös sijoitusrahastoilla pelaaville kätkeytymisen ns hallintarekisteriin. Hallintarekisterihän on pelkästään rahanpesua ja veronkiertoa varten kehitetty instrumentti, jolla estetään verottajan ja talousrikostukijain pääsy pimeän rahan jäljille. Ne jäljet johtavat luukuttajamaiden (Sveitsi, Luxemburg, Liechtenstein jne) ja parasiittisaarten (Caymansaaret, Jersey, Kypros jne) kautta hämäräbisneksen kaikille keinottelukentille. Hallintarekisteri ei kuulu sivistysmaahan.

Katainen myös vastustaa alv-perinnän muutosta, jolla vero perittäisiin esim. asunnon ostajalta, kun se nykyisin peritään urakoitsijalta ja aliurakoitsijoilta erikseen. Liki puolet verosta jää tällä systeemillä perimättä, kun hämärät aliurakoitsijat jättävät verot maksamatta ja katoavat mustaan aukkoon.

Meillä siis jatkuu edelleen se sama hämäräbisneksen valtiollinen suojelu kuin Esko Ahon (kepu) ja Iiro Viinasen (kok) aikana, edellisen laman vuosina. Silloinhan pankkimiesten härskin keinottelun tappiot kaadettiin veronmaksajien ja asunnonostajien niskoille ja lamaan syylliset saivat bonukset ja kultaiset kädenpuristukset. Valtiolliset pelimiehet saivat puolestaan eläkkeen tai kovapalkkaisen suojatyöpaikan.

Ruotsissa ja Norjassakin pankit toki pelastettiin mutta ei veronmaksajien rahoilla. Siellä lasku lähetettiin keinottelijoille. Meillä pankit päästettiin vielä keinottelemaan hätään joutuneiden asiakkaittensa omaisuudella. Tätä Aho-Viinas-laskua maksavat monet syyttään ylivelkaantuneet vieläkin. Ja Tietenkin sitä maksavat eläkeläiset, kun Paavo Lipposen (sd) ja Sauli Niinistön (kok) hallitus keksi kaataa tappiot eläkeläisten piikkiin. Matti Vanhasen (kepu) ja Jyrki Kataisen hallitus on jatkanut samaa "eläkeläiskysymyksen loppuratkaisua" (Endlösung), ja eläkeläisten lama vain syvenee edelleen. VM:n Pilastokeskuksen rättärit kyllä laskevat falskeja indeksejään, jotka osoittavat, että eläkeläisillä menee hyvin, vaikka jokainen eläkeläinen näkee kukkarostaan ettei todellakaan mene. Eläkeindeksikin on kierosti muokattu sellaiseksi, että se seuraa 80-prosenttisesti Pilastokeskuksen falskia kustannusindeksiä ja vain 20-prosenttisesti palkkoja. Itselleen kansanedustajat ovat junailleet päinvastaisen eläkeindeksin: 80-prosenttisesti palkkojen ja 20-prosenttisesti hintojen mukaan määräytyvän. Toisaalta - kyllähän kansanedustajat paremman eläkkeen tarvitsevatkin, sillä ne ovat onnistuneet edunvalvonnassaan niin hyvin, että saavat täyden eläkkeen jo 15 vuoden jälkeen. Palkansaajien eläkkeen karttuma-ajan ne pidensivät 30:stä 40:een vuoteen. Mikä kansanedustajien on eläkkeistä neuvotellessa, kun istuvat pöydän molemmilla puolin kuten palkkaneuvotteluissaankin.

Se 1990-luvun alun lama oli Suomessa syvempi kuin missään muussa maassa, kun Ahon onneton hallitus, presidentti Mauno Koivisto (sd) ja Suomen pankin Rolf Kullberg esiintyivät suurina  talousviisaina mutta tonttulívatkin kansantalouden kuralle. Rahamarkkinoiden vapautus, markan vääräaikainen ecu-kytkentä ja kellutus olivat niin surkeaa taloudenpitoa, että vain USA:n Bush saattaa sen ylittää. Tai niin, kyllähän Vanhanen ja Katainen varmaankin - omalla vaatimattomalla tavallaan - yltävät vielä samaan.

Kauhajoen järkyttävän murhennäytelmän olisi luullut hiljentävän hallituksenkin itsetutkiskeluun ja jopa suruunkin, mutta toisin kävi. Hallituspuolueet päättivät käyttää sopivasti tarjoutuneen tilaisuuden hyväkseen, ottaa tragediasta irti kaiken sen julkisuuden, mikä otettavissa oli, ja kerätä myötätuntopisteet kotiin. "Vaalien alla ei kannata nirsoilla!"

Hallitus järjesti näyttävän tiedotustilaisuuden, jossa korokkeella istuivat kaikkien hallituspuolueiden puheenjohtajat ja päähallituspuolueista vielä toinenkin ministeri. Näin ministerit saivat rahanarvoista vaalimainosta ihan ilmaiseksi. Kyllä teki gutaa!

"Tiedotustilaisuuden" anti olikin sitten yhtä tyhjän kanssa: medialle kerrottiin vain otteita siitä, mitä poliisi oli kertonut jo aikaisemmin. Kysymys oli siis puhtaasta mainostempauksesta, mikä näissä olosuhteissa tuntuu todella kylmäkiskoisen laskelmoivalta. Mitä hemmetin tekemistä esimerkiksi Jyrki Kataisella (kok) oli koko tapauksen kanssa? Ainoa ajateltavissa oleva yhteys on se, että valtionvarainministeriö on palvelujen leikkauksillaan ja tehostamistempuillaan ollut  kasvattamassa luokkakokoa,  rikkomassa  turvallisia yhteisöjä ja  karsimassa terveydenhoito-, opetus-  ym henkilökunnan määrää. Myös hallituksen tuloeroja kasvattava ja syrjäytymistä eristävä politiikka on ollut osaltaan luomassa sitä toivottomuuden ja turvattomuuden ilmapiiriä, josta tämänlaatuiset teot sikiävät.

Sitten vielä sisäministeri Anne Holmlund (kok) ilkesi väittää, että aselupamenettelyn tarkistaminen oli pantu vireille heti Jokelan tragedian jälkeen (siis hänen toimestaan), vaikka se vireillepano oli tapahtunut jo ennen Jokelaa (ja Holmlundia). Kaikki kelpaa, kun vaalitäkyjä tarvitaan.

Ministerien paistattelu parrasvaloissa tuntuu ällöttävältä. Ihmisten surua käytetään härskisti hyväksi vaalityössä. Oli toki paikallaan, että presidentti ja pääministeri esittivät suruvalittelunsa, mutta kaikki muu asian ympärillä järjestetty show oli todella kornia. Poliisi tietää kuitenkin kaiken sen, mitä tapahtuneesta on tiedossa, ministerit ovat vain papukaijan roolissa. Hävetkää, jos hävetä osaatte!

Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa henkilökunta käy kuumana, kun lääketieteellisen koulutuksen saaneet asiantuntijat on korvattu ja korvataan yhä enenevässä määrin merkonomisteilla. Hallintoa uudistetaan heikkotasoisten konsulttien pseudotieteellisin tempuin ja ammattitaitoisen henkilökunnan yli kävellään mennen tullen. Henkilökunnan aika hukkuu turhassa raportoinnissa, tyhjänpäiväisissä palavereissa ja huhaakoulutuksessa. Hoitajien hyvä yhteishenki yritetään rikkoa vertaisarvioinneilla ja muilla Neuvostoliitosta lainatuilla metodeilla.

Lääkärien ja hoitajien palkat jäävät jälkeen ja jopa laskevat ja asiakkaiden (hyvinvointivaltion aikaan potilaiden) hoito kärsii. HUS:n uusi johtaja, Oulun entinen kaupunginjohtaja Kari Nenonen (kok) runnoo muutoksia läpi omertàn hengessä ymmärtämättä mitä on tekemässä ja leimaa asiantuntijoiden kritiikin muutosvastarinnaksi. Muutosvastarinta on kaikkien huonojen johtajien konsulteilta lainaama kainalosauva.

Koko lähes 370 vuotta vanha yliopistolaitoksemme on nyt järjestyksen kourissa. Yliopistoja muutetaan Matti Vanhasen (kepu) ja Jyrki Kataisen (kok) hallituksen toimin nyt vauhdilla bisneskouluiksi ja yritysten tuotekehittely-yksiköiksi. Yliopistojen johtokuntiin nostetaan bisnesmiehiä, joiden suhde tieteeseen ja kulttuuriin on sama kuin nahkurin suhde nautaeläimeen. Kauppakorkeaan sellainen toki sopiikin, sillä siellähän koulutetaankin juuri  - Jeesus Siirakin sanoin - kappojen ja mittojen tusinamiehiä. Sen sijaan muuhun yliopisto-opetukseen ja -tutkimukseen sellainen ei sovi lainkaan ja merkitsee sitä, että Suomi on lopullisesti putoamassa sivistysmaiden joukosta, johon se ennen Esko Ahon (kepu) ja Iiro Viinasen (kok) kautta ehti kivuta.

Lienekin syytä, että tulevan Innovaatioyliopisto>Aalto-yliopisto nimeä tarkistetaan vielä kerran. Tehdään siitä opetusministeri Sari Sarkooman (kok) kunniaksi Kuuma-aalto-yliopisto. Se sopii paremmin, sillä kulttiirin menopaussistahan tässä uudistuksessa on kysymys.

Suomen kansantalous ei valtionvarainministeri Jyrki Kataisen (kok) mukaan kestä suuria palkankorotuksia. Tällä Katainen tietenkin tarkoittaa, kuten EK:n ohjeissa sanotaan, pienien ja keskisuurten palkkojen korotuksia. Suurien palkkojen nousua ei Kataisen (EK:n) mukaan ole tarpeen hillitä. Samoin osingot, optiot, bonukset ja muut suurituloisten palkitsemislisät voivat huoleti huidella ylöspäin kuten tähänkin asti.

Kun Katainen näyttää keskisormea pieni- ja keskituloisille, hän on samaan aikaan laatimassa ohjelmaa valtion huippuvirkamiesten palkkojen reippaasta korotuksesta. Tämä taas - vakiintuneen käytännön mukaan - pakottaa nostamaan myös kansanedustajien ja ministerien palkkoja, joita ei ole nostettukaan muutamaan kuukauteen. Voi tätä ahneutta, voi tätä röyhkeyttä, voi tätä kaksinaismoraalia!

Hallitus aikoo kieltää - kaiketi kollinklipsauttajien yhdistyksen lobbaamana - kissan- ja koirannahkojen tuonnin Suomeen. Onpa siinä hallituksella taas kiireellisempää työtä, kun lama uhkaa, työttömyys lisääntyy, vanhustenhoito ja terveyspalvelut ovat retuperällä ja tuloerot kasvavat kohisten. Vai aikooko hallitus kenties myöntää kissoille ja koirille äänioikeuden, mikä varmaankin lisäisi kepun ja kokoomuksen äänisaalista. Tämä olisi varmasti mieleen myös KMS:lle (Kepuilevan Maalaisliiton Suojeluyhdistys) ja KMS:lle (Kookoomuslaisten Mafiosojen Salaseura).

Navetassa kasvaneelle hallituksen suunnitelma lienee ymmärrettävä, mutta meille urbanisoituneille suomalaisille se ei oikein aukea. Mitä periaatteellista eroa on kissalla ja minkillä? Haiseeko kissanpissa ehkä pahemmalta kuin minkinkusi? Jos tarkoitus on estää turkisten tuojien jo pitkään harrastama kissan- ja koirannahkojen värjääminen oselotin-, leopardin-, pesukarhun- tms nahoiksi, sitä varten on jo olemassa laki, jota mm kuluttajaviranomaiset valvovat. Jos kissan- ja koirannahkoja taas tuodaan rehellisesti omalla nimellään, ei tuonnin kieltämiseen ole mitään järkevää syytä. Päinvastoin - erilaiset spitbullterrierit sun muut tappajakoirat pitäisi nahoittaa kaikki tyyni - vaikkapa sitten lain velvoituksella.