On Matin päihdyttänyt valta,
kun kurkkii Evan koltun alta.
On joukon johdateltavin ja siksi
hän pääsikin pääministeriksi.
Ja maata polkumyydään kaikkialta.

On Suomen kansa täysin valtaa vailla,
kun valta kaikki on yritysjuotikkailla.
Ne virkamiehiä alehinnalla ostaa,
ja poliitikot niiden kassasta nostaa.
Placebo-demokratia on Härmän mailla.

OODI GREENBACK PARTYLLE

Se keppihevosen veisti pesäpuusta,
nyt uraa rakentaa, ei piittaa muusta.
Raitahousuista se luonnon myy
ja ainut syy on sillä aina tekosyy.
se Evan sampanjat juo pullonsuusta.

                        ***

Ei me täällä kahden kerroksen väkeä olla,
kun orvolta otetaan, isännän vero on nolla.
Vaan vaihtuvat jo niiden osat opperassa:
kun edustajat pukuparvella ovat istumassa,
saa edustetut korkealla piippuhyllyllä olla.

Hai, metsät, kosket kaikki ostakaa!
Lähtee halvalla koko kallis isänmaa,
nyt meklarina kun hallitus häärii,
niin jobbarit taatusti voitot käärii.
Se tutunkauppa on, joka kannattaa.

On perintösi myyty ja Fortumista puolet.
On kansalta pois viety omistajan huolet.
Kun virkamiehen lahjoo, ministerin ostaa,
voi sijoittaja sillä lailla jättipotin nostaa.
Eikä veroa ees mene, jos rikkaana kuolet.

Jos ei susi syö, niin hukka perii
ja huono hallitus taas kaiken tyrii.
On pieni siinä Jyrkin puherooli,
kun nenän edessä on Evan booli,
ja sijoittajat meidän lampaat kerii.

Kas tuota Jyrki nappulaa,
se taitaa syödä saippuaa,
kun pajattaa se puuta heinää,
ja auton ajaa vasten seinää.
Sen päätä Sixten taputtaa.

Sai valtiolta duunin se epeli,
tuo ihmis-Rauno, Matin veli.
Ja jobbareille lankes jättipotti,
köyhiltä Rauno siihen rahat otti.
Matti-velikin sitä kovin ihasteli.

Budjetti antaa suurtilallisille,
lahjoja jakaa suuromistajille.
Ja laskun maksaa köyhä väki,
kun Eva hyväksi sen sille näki.
Kuitataan tuki kansanedustajille.

Käy kepu jälleen kansan kukkarolla,
ja kansaa kuppaa kokoomuskin, jolla
hoidossa Etelärannan on pyhä asia;
nostavat Palacessa taas pojat lasia,
ja kukkopoikana on Sixten tunkiolla.

Vain yksi nolla, silti lupa tappaa:
pois Kimmo Sasi nirrin nappaa.
Kun pääoman agentti on asialla,
on vastuu vastaantulijalla,
ja ruumishuoneelle miestä lappaa.

Nyt fasismi taas nostaa nokkaa:
Johtajalle Putin Jugend pokkaa.
Marssivat putimolit oikosäärin.
Se hakataan, ken kääntyy väärin.
Jo kiilusilmä repii kranun sokkaa.

Kristalliyössä riehuu raaka Nashi-sakki,
käy jutkun kurkkuun nyt putimolrakki.
Ei enää Allahille muslimityttönen laula,
kun putimol-pistimellä sen katkesi kaula.
Verestä musta on jo "komissaarin" takki.

Miten ihminen kestää verikoirana olla,
pomon persettä nuolla mielisuosiolla?
Kuka heikkoja potkii ja vahvoja lipoo?
Se nilviäisen määritelmää kyllä hipoo:
on kiero luonne, täynnä kusta polla.

Vova isäsemme loi taivaan ja maan
ja tämän Nashi-laumamme urhokkaan.
Siis Vovalle; mää! ja musikoille: bää!
Ei meitä jutkuämmät saata säikyttää!
Listimme toimittajan liian touhukkaan!

Hai, osta multa isänmaa!
On uraania ja energiaa.
Sen kansa tyhmä, nöyrä on
ja eduskunta tahdoton.
Voi siltä rahaa huiputtaa.

Ei me ilkuta enää ikä-Inkerille,
kun noutaja onneks saapui sille.
Se hoitojonossa kauan vuotti
ja kokoomuksen sanaan luotti.
Ei ollut varaa bisneslääkärille.

On natsi-Saksasta tää sopimusmalli
ja siitä palkitaan hyvin kepun talli.
Ja kokkari mallin otti Thatcherista,
Reaganista ja Augusto Pinochetista.
Kiitosta hihkuu niille pörssihalli.

Ei kulttuuriinsa enää Suomi luota:
pois leikataan, jos ei osinkoa tuota.
On merkofiilejä täynnä eduskunta,
ja hallitus taaloista näkee aina unta.
Se sivistää vain salon turvesuota.

Voi, kuinka on laiha Tyrvään Manta.
On vahva sillä enää bakteerikanta.
Ja viikon hyskälät on vaipoissa sillä,
ja tolkkukin pois on riistetty pillerillä.
Kun huone on kylmä, ei haise lanta.

Nelivuotias Jenna yksin kadulla kulkee,
kun Vanhasen jengi tarhan portit sulkee.
Sen äidin pakko on paiskia kahta työtä,
ja isä oli tytöllä vain aamupuoleen yötä.
Hallitus tekee ja hallitus myöskin julkee.

Ei valtiolla riitä länsimetroon rahaa,
kun Pekkarinen oksaamme taas sahaa:
"Nyt metsän halki tehdään asfalttitie,
joka Peltolan Urhon takapellolle vie."
Espoossa Katainen kaaraansa vahaa.

On Suomessa halpaa energiaa,
ja sitä kansa kalliisti ostaa saa,
kun voitot kertyvät sijoittajille
ja osittain myös optiojohtajille.
Evakin hallitusta jo arvostaa.

Työtänsä tekee Maailmanpankki,
tuo viekas, raaka kansainpunkki.
Se köyhien maat rosvoille heittää
ja ihmisen luista soppaa keittää,
haiskahtaa kuin pelokas skunkki.

Lihatiskillä minkkiturkki päällä
on hieno rouva hellesäällä.
Muut tieltä työntää, ensin ostaa,
niin nuoruutensa kolhut kostaa.
On kotikenttäetu äänekkäällä.

On töitä luvassa jälleen konsultille,
kun lahjan antoi kunnan kuhnurille.
Se organisaatiota pääsee uudistaan,
vaikka ymmärrä ei siitä rahtuakaan.
Vie kunnanjohtajan se Hawaijille.

Ekonoomi taikka merkonoomi
ja vähän vielä hoono soomi.
Merkkivaatteissa hieno nainen,
fru Goldenspiegel, os. Mutikainen:
"Se voisiko nyt olla papilloomi?"

Bisnesmies se Mersullaan ajaa
ja Eiranrannassa pitää majaa.
Se konsulttimantraa savoksi hokee,
ja Giorgio Armani hihassa lukee.
On ehkä takilla monta omistajaa.

On ekonomi taikka insinööri,
juristi tai peräti joku tirehtööri.
Se taiteen hinnan laskee kyllä
ja Karibialla käy toki risteilyllä:
"On kulturelli siellä interiööri."

Öykkäri kanavan kaivoi kunnan maalle,
niin aukesi meriyhteys puuhakkaalle.
Se vasta jälkikäteen luvan siihen sai.
No, kunnanhallituksesta jonkun lahjoi kai.
Tie auki aina veljelle on arvokkaalle.

Pilkkahinnalla kunnan sähkö myytiin,
kun päättäjät pääsivät limon kyytiin.
Ne päättäjät valinnut oli kansa kyllä,
ei siihen tolkkua saa edes järkeilyllä:
on hulluus iskenyt Väinöön, Lyytiin.

Nyt meitä tyyrää Makkeli-Matti
ja Hyppeli-Jyrki kuin lehmäntatti.
On viekas Paula ja ovela Jyri,
lipevä Liisa, joka kaiken tyri,
ja Tukkarinen, uljas hattivatti.

Kunniaa Matti Vanhaselle,
isänmaan ihmeheerokselle!
Se raharuhtinaat pelastaa
ja rahvaan laumat nujertaa.
Ylistys ritarille viimeiselle.

Vei mummon rahat Risikko,
tuo muija viekas ja tosikko:
"Ei sairaille enää rahoja riitä,
kun puoluetuki maksetaan siitä."
Kalusi omenapuunkin rusakko.

Se Paula oli tosiviekas ansa,
lankesi siihen tyhmä kansa.
Nyt maksaa saa se isot laskut,
ja jobbareiden täyttyy taskut.
On Eva-nilkit riemuissansa.

Ei paskaa paskaksi kutsua saa:
se paskasta on kai loukkaavaa.
Siis turpa tukkoon siitä vaan,
tai rosiksessa kohta tavataan!
Ja Töölön linnasta tuoksahtaa.

Nyt kohtalon gongi Suomelle lyö:
on meille tehty jälleen myyräntyö
ja myyty halvalla mannut ja maat,
ne isolla rahalla takaisin ostaa saat,
jos joku toinen kehveli muansa myö.

On paratiisissa jälleen neitseistä pulaa,
siks marttyyrien kädet taskuissa skulaa.
On puppelipojatkin duuniin mobilisoitu
ja mummot jälleen neitseiksi vulcanoitu.
Voi urhojen poruun ryssän helvetti sulaa.

Taas Suomi-poika herroille pokkaa
ja köyhimyksille nostaa se nokkaa.
On niskansa kyyry ja ruskea kieli,
siks viinaa ryystää mies orjamieli:
ei kranaatista pois tempaa se sokkaa.

Hallitus antaa ja hallitus myös ottaa,
hallitus pettujauhoa leipäämme sottaa.
Se köyhiltä ottaa ja rikkaille antaa,
ekaluokassa lentää päin etelän rantaa
ja sairaita naamaan nyrkillään mottaa.

Ei kansalta kysytä perustuslaista,
ei informoida saa siitä alamaista.
Vain alistuminen on rahvaan osa,
kun jobbareilla taas paisuu posa:
saa hallitus kyllä paskalle haista.

On Efialthes nyt myös meillä
niin kuin muinoin helleeneillä.
Näen Eskon, Paavon sekä Matin,
tuon vieraan vallan mehukatin,
se juoksentelee vain joron teillä.

Kuin Peni-piski pöydän alla
on meidän Matti maailmalla.
Sen ottaa, minkä herrat heittää
ja kotimaassa luunsa peittää,
kun lampaat kyttää kaikkialla.

On EU-perustuslaki meillä nyt
ja itsenäisyytemme on päättynyt.
On pässi johtanut lauman harhaan
ja lampaat suljettu EU-tarhaan.
On sijoittajien keitto taas kypsynyt.

On Suomella asema siirtomaan;
vain EU-roskat sinne roudataan.
Se enää on vain Saksan satelliitti,
jolle muruja vain EU-pöydästä riitti.
Siis ranskoille uraania kaivamaan!

Ei nöyrä Suomen kansa
ikinä katko kahleitansa.
Se sortajiaan aina kiittää
ja kännissä orjia siittää,
kun lauennut on EU-ansa.

Taas lakki kädessä ovensuussa
on meidän Matti katse kuussa,
kun menossa ovat EU-bileet
ja karkeloivat siellä isot hileet.
On nöyryys meillä ydinluussa.

Jos herrain eessä on kuin ankka,
niin köyhille on vouti rankka.
Hallitus höyli on Herlinille,
se kaiken vallan antaa sille:
taas jalkoihin jää joukko sankka.

Jos EU jotakin päättää,
sen hallitus pian säätää.
Lyö eduskunta leiman,
kaitsee virkamies lauman.
Ei tarvitse kansan tietää.

Nyt jostain täytyy ottaa pois,
että puoluetukea nostaa vois.
Siis otetaan taas köyhimmiltä,
ja lapsilta sekä yksinäisiltä.
Ei luuserit meille mitään sois.

Sen kanssa kyllä täällä nyt elää voi,
vaikka Brysselin kone jobinpostia toi.
Taas pompoteltiin meitä pahan kerran,
kun nöyrinä seisoimme edessä herran.
Nyt Mamme-laulu jälleen mollissa soi.

On lapsen tieto, suden järki,
jää köyhän kuppiin suolasärki.
Juo sijoittajat taas sampanjaa;
muut turvat Matti tukkoon saa,
ja lesken rovon sieppaa Jyrki.

Tuo Matti Impivaarasta,
taas metsästi se naarasta,
vaan päätyi pääministeriksi
ja tonttuilemaan juuri siksi,
se ajoi harhaan tienhaarasta.

Voi! mitä Suvi Lindén sille mahtaa,
jos rahaa palaa, kun birdiä jahtaa?
Vaan valtionkassasta tukea tälle
saa Suvikin omalle golf-kentälle.
Vain kateet ministerin puuhia vahtaa.

Sauliko perii sen Herkuleen pallin
ja siivoaa tuon Töölön augiaantallin?
On syöty Paavon koosat ja Riitan herkut,
uitettu sampanjassa kaimat sekä serkut.
Nyt kaikki siellä on mullin mallin.

"On vastakkainasettelun aika jo ohi,"
niin julisti kiiskelle jälleen äijälohi,
"kun sinä syöt ensin sen pikkukalan,
saan minäkin sinusta vielä suupalan,
eikä yksi suotta toisen apajilla sohi,"

On ison talon poika Antti,
ja pitää pokka, kestää kantti,
kun komentelee se hallitusta
ja tukee kansan jallitusta,
ei ole mikään diletantti.

Ei kansalle saa laulaa noista,
tämän sisäpiirin juoniloista.
Ei rahvaan ruikutusta sietää
tarvitse, kun vain Eva tietää.
Ei tieto köyhän tuskaa poista.

On kummisetä tuo Don Antti,
se olekaan ei tyhjänpantti.
Ja kapot Sixten sekä Risto,
on niillä sama päähänpisto:
pois viedään lesken viime lantti.

Nuo kolme pientä porsasta,
taas röhkii Töölön linnasta:
siis Jyrki, Matti sekä Sauli,
joka duunareille tortun kauli,
ei ohrasta vaan paskasta.

Vain omertà on Matin malli,
ei päivänvaloa kestä kepun talli.
Kun silmät kaihtaa sielun rähmä,
niin turvat tukkii salakähmä:
ei kansan mitään tietää salli.

Mihin tarvitaan Jussi Järventausta?
Ei hyvät ideat sen puhetta mausta.
Vain tageja tuhertaa Jussin tussi
ja tyhjää täynnä on Jussin pussi,
ja tukijat on kuin seuralaishausta.

Ei hyötyä meille Hyssälästä,
tämän kepu-lätin emännästä.
Se puhuu yhtä, tekee toista,
silmään sahaa "eläkeloista",
kuin kiviä tarjoisi nyssäkästä.

Taas meitä haukkuu Seppo Riski,
sen ison talon pieni piski.
Kun Lauri kalvaa samaa luuta,
se kastelee vain liiton puuta:
on toisen piimä, toisen viski.

Taas tekee taikoja Hyssä-noita,
se sanoja syö kuin mansikoita.
On maha niistä ihan täynnä sillä
ja naama loistaa kuin "neekerillä".
Ei kukaan kepua metkuissa voita.

On Liikas-Erkillä suuri pää,
se kaiken aikaa pälpättää:
malttia saarnaa työläisille
vaan ei kuponginleikkaajille,
ja vastuu kuulijalle aina jää.

Nyt yksi lempii Merikukkaa,
ja toinen Evaa öisin pukkaa.
On salaisuuksia niillä kyllä,
ei avoimuus hallitukseen yllä.
Voi tätä kurjaa kansarukkaa!

Taas mustat mullat
vie poikakullat.
Ne immet raiskaa
ja pommit paiskaa,
syö ruokamullat.

Kaks yksityiskonetta lentää yhtä matkaa,
siitä kaksi limoa samaan paikkaan jatkaa.
Istuu toisessa Matti ja toisessa Tarja.
Pois niiden tieltä väistyy koko vaalikarja.
Eri kyyppari kummankin martinit vatkaa.

Mitä pienempi mopo, sitä isompi sen ääni.
Kun pikku piski haukkuu, raikuu iso lääni.
On ruumistakin pitempi kuovilla nokka,
ja pientä paarmaa säikkyy suuri porotokka.
Pian Mauria kuullaan, panen pantiksi pääni.

On tässä kepun Matti-"vellihousu",
ja nopea on ollut sillä uran nousu.
Se tekee niin kuin herrat tykkää
ja vaikeat asiat se toisille lykkää.
On liukas kuin Paavo-nahkahousu.

Sai herraseuraa tämä meidän Jyrki.
Ei pojat toiset sitä sivuun enää tyrki.
Ja itse Tony-setäkin jo neuvoi tuota:
"Saat enää nuolla vain rikkaan puota.
Vain hullu köyhälle kamuksi pyrki."

On kepunhäntä kainalossa, ei puhtaat jauhot pussissa,
vain paksu pinkka päreitä on kainalossa toisessa.
Hallitus kun kuopan kaivoi, käyhät siihen lankeaa:
ei ole ennen Suomenmaassa ollut yhtä ankeaa.
Ja hallituskin ystävän vain näkee pörssiloisessa.

Ei matikka-Maurista kukaan otetta saa,
se välistä vetää ja käsistä pois luiskahtaa.
Vain porsaanreikä sille on kulkutie tuttu
ja iltalypsy tietenkin jokapäiväinen juttu:
Se usein satuja kertoo, vaan ei tietoja jaa.

Ei satraappimme ole enää Vetelin Hattivatti,
sen paikan peri Iso-Paavo ja nyt Pitkä-Matti.
Ne pojat Evalle kilvan ovat tehneet keikkaa,
ja sille mieliksi ne eläkeindeksinkin leikkaa:
"Syö siitä vanhus nälkääsi vain sappitatti!"

Taas häjyt tuloo ja talon vasikan lahtaa,
luvatta aitasta jyvät markkinoille rahtaa.
On edellä Iso-Paavo, se junkkari hurjin,
ja takaa pesaa Pitkä-Matti, kepuli kurjin.
Mitä vanhukset noille häjyille mahtaa?

On Matti pukkina vain kaalimaassa
ja Jyrki sutena riehuu lammashaassa.
Se Mauri-kettu kaikki kanat nappaa
ja Hyssä-noita talon lehmät tappaa:
on nälkätalvi kohta Suomenmaassa.

Taka-Kepulan taloon palkkarenkiä kaksi
Eva-emännän tullut on komenneltavaksi.
Kun toinen Matti ruuna Ruskoa piiskaa,
syöttöhanheen Jyrki ahtaa perunanliiskaa.
Ne armon kammariin hinkuu hierottavaksi.

On Evan salarakas Rami Sailas tässä
maan hallitusta jälleen evästämässä:
"Leikata täytyy taasen eläkkeitä,
palkkoja sekä niiden lisäkkeitä.
Ja hoidosta ollaan jo säästämässä."

Taas röhkii Mauri-karju Taka-Kepulassa
ja Matti-pässikin määkii sen lampolassa.
Pihalla luuskuttaa innokas Jyrki-rakki,
joka renkien aittaan taas rivosti kakki.
Käheä Stefan-kukko kiekuu tuppilassa.

On hyssälöitä sekä mönkäreitä,
ahoja, heinosia ja vaikka keitä.
Se etuoikeutettu, ahne sakki
räksyttää tyhjää kuin pieni rakki:
eikä se ulosteitaan edes peitä.

Ei sosiaalista ole mieltä noilla
pirun Kataisilla ja Risikoilla.
Vanhanen kun kapona häärii,
niin sijoittaja taas voitot käärii
ja rahaa paalataan maatiloilla.

Vyöruususta suoraan Merikukkaan,
ja moottoritie tehdään Purnumukkaan,
kun siellä yhä kaksi asuu kepulaista,
joilla viéläkään ei ole talossaan naista.
Vain kuset jää köyhien lahjasukkaan.

On tässä Sari Sarkomaa,
muistuttaa se sarkoomaa.
Jo myöskin Paula Risikko
syö eväämme kuin rusakko.
Ne palvelee vain pääomaa.

Ei köyhän kakara tarhassa tuota,
se kelpaa ei edes kuokkiin suota.
Sen miksi tarhaan pitäisi päästä,
jos äitikään ei osakkeisiin säästä?
Ei suotta hallitukseen Sixten luota.

Ei ollut huono silloin osinkopotti,
kun oikeistohallitus maassa ohjat otti.
Taas medibisneksen aukes voittoputki,
kun Jyrji hoitsuja päin pläsiä hutki
ja Mattikin vanhoja rumasti rokotti.

On suuri pörssin voittokerroin,
sille Matti pokkaa kaksinkerroin:
"Me sijoittajille kaiken jaamme
ja siitä kiltin maineen saamme.
Tehköön kansa työtä kaksinverroin."
Saa EU-turpeesta Taka-Kepula voimaa,
kun se maissia kylvää Evan inspiroimaa.
Pois torpparit on jo häädetty tieltä,
vain päiväläisiä enää löytyy sieltä.
Ja aitassa odottaa Eva renkiään roimaa.

Sai luodin otsaansa tuo suomenhevonen Molla,
kun enää ei kivirekeä jaksanut vetää hietikolla.
Sen Antti-isännän saappaiksi renki Jyrki nylki,
suolista makkaraa teki Matti, vouti rautakylki.
Ja iloisia grillijuhlia vietettiin Evan kartanolla.

On Matti talon ankara isäntärenki.
Ei viinalle koskaan haise sen henki.
Se rehngeillä teettää öisinkin työtä
eikä syytinkiläisiä se tarpeeksi syötä.
Kun Polle vanhenee, sen lähtee henki.

Nyt vilusta tärisee Euran Kalle,
kun eilen siltä pääsi pissat alle.
Se käytävällä petissä makaa,
ja väkeä virtaa sen olan takaa.
Kai kohta tippuu äijä lattialle.

Ei kukaan auta Kauppis-Hilmaa:
se virkailijoille on silkkaa ilmaa.
Kun luukulta toiselle muori ravaa,
ei kukaan voi opastaa sairastavaa:
se vastoin olis hallitusohjelmaa.

On siellä Augiaan nyt tallimäki
ja kaksisataa nautaa tallin väki.
Tuo lauma sontii sekä ammuu.
Jo Diogeneenkin lyhty sammuu:
sen sydämen märäksi Eva räki.

Evalle Katais-Jyrki hiljaa huokaa:
"Ei niistä saa kuin koiranruokaa.
On vanhukset jarruna osingoille,
liikevoitoille ja johtajaoptioille.
Nyt eläkeleikkuri jo tänne tuokaa!"

Leikkaamme eläkkeistä millin lisää,
niin vaivata tarvitse ei Taivaanisää.
Ja Eva-äiti siitä huipputuoton saa,
ei sen renkejäkään tarvitse unohtaa,
ne lutkuttaa saa Eva-maammon nisää.

On hallituksessa hyvä yhteishenki,
kun Matti Evan on luja isäntärenki,
ja Jyrki passaa sitä pikkupikenttinä,
saa Stefankin osansa aina syytinkinä.
On yhden raharenki toisen räyhähenki

"Se onneksemme yhä elää, paskaläjä!"
niin iloitsee tuo viisas hoivayrittäjä,
"kun yhden ruoan neljäks jaamme,
niin siitä parhaan tuoton saamme:
ei kai yrittäjä ole mikään välittäjä!"

On poliitikko se toinen, kas
ja toinen taas yritysjuotikas.
Ne verorahaa kaksin jakaa
ja huiputtaakin tavan takaa:
on Suomen malli hohdokas!

Kas tässä nuori Katais-Jyrki,
se Etelärannan saunaan pyrki:
"Pois pestään vaalilupaukset,
jos herraseuraan aukee ukset.
Ei meitä siellä rahvas tyrki!"

Sen kummisetä on itse don Antti
ja valmentajillakin kestää kantti.
Ohjastaa sitä herra Sailas juuri,
ja kapuna komentaa Sixten suuri.
Ei Jyrki-junnu ole tyhjän pantti.

Voi sitä Esko Aho rukkaa,
kun onni sitä ylös pukkaa,
vaan ei kukaan kunnioita,
ei arvosteta pojan ansioita:
ivataan kuin Maurin tukkaa.

Ei Vanhasen sakista ihan ääkkiä päästä;
ei kepu valtion varoja kansalle nyt säästä.
On Pekkarisestakin vielä harmia monta,
se kun silloilla täyttää korpea koskematonta.
Pitää kepu vain rikkaasta ja kärsäkkäästä.

"Ei yksi uhri vielä neitsytvoucheriin riitä,
saat vain Mustafan lesken kiitokseksi siitä.
Ei sillä heltiä huuria," sanoi Osama suuri,
se kapo, jolla juuri oli tyttötalon vartiotuuri.
Eipä marttyyri Hassan enää mullaansa kiitä.

Niin marttyyrinpalat lensivät ympäri toria,
ja lihaa sieltä koottiin yli kuusitoista koria.
Ruumiinosia oli myös kuudesta lapsesta,
parista äidistä ja eukosta harmaahapsesta.
Vaan kalun söi koira, ei tullut Alista oria.

Ei siis Alista oria tullut laitumelle taivaan,
jäi Paratiisin tammat kiimaan ja vaivaan,
kun kissa söi kivekset ja koira sen mulkun,
niin tappopalkka haihtui Alin, videojulkun.
Mies munatonna ihan astui aurinkolaivaan.

Paratiisissa nussivat nyt sitä sankarit toiset,
on puhki näet pumpattu huurit suurenmoiset.
Ei venakoillekaan kelpaa rahattoman kikki,
ja lampaatkin on astuttu jo kutakuinkin rikki.
Nyt ahmijakoiraa vaivaavat pahat suoliloiset.

Käytetyt ämmät pitää neitseiksi vulkanoida
ja vanhatpiiat rumimmatkin töihin rekrytoida,
jos joka marttyyri saa luvatut palkintohanit,
ja tauotta niitä polkea kuin aavikolla kanit:
ei moista marttyyribuumia voinut ennakoida.

Kun Paratiisiin saapui marttyyri-Ali,
niin odotti jo siellä sulohuurien hali.
Ali pommin kera syöksyi lapsisakkiin
ja paloista se koottiin torilla pakkiin,
vaan sen kikkelin ahmi kulkukoira Jali.

"Paratiisissa seksiä on aina summalti sulla,"
niin vannoi pyhästi se kunnioitéttu mulla,
"se palkkio on siitä, että tartuit pommiin."
Vaan munatta joudunkin huurin hommiin.
Ei miehinen mies tahtoisi poljetuksi tulla.

On Paratiisin huureilla hirveä hoppu
ja potenssiuute sieltä melkein loppu.
Kuin aisaa sinne marttyyreja lappaa,
ne Juudan kansan kun aikovat tappaa:
"Kun meidät petti se Hitlerin heppu!"

Nyt kupla täyteen ja rahat pois!
Taas sijoittajilla kuin joulu ois.
Kun rikkaille kepun Matti kokkaa,
niin sedille Jyrki-poikakin pokkaa.
Jos säkillä valoa niille viedä vois!

On pyhä paikka Lepikon torppa
ja rauhoitettu Saimaan norppa.
Lie Luojan lykky Lipposen kihti,
on Vanhanen kuin Evan nihti:
"Yks hailee Virtanen ja Kurppa!"

On jenkkien riesa se Bushin poika,
sloboja puree Putin-koirien troika.
Saksoja piiskaa nyt Angela Merkel
kuin pieni ja pyöreä Priscilla Ferkel.
Virtaavat hiljaa yhä Spree ja Moika.

Taas ovensuussa poikamme Matti
ujona seisoo niin kuin lehmäntatti.
Kun isot korstot EU-rahaa jakaa,
arasti Matti kurkkii niiden takaa.
On tavoitetilana Matilla vain patti.

Taas Lucius Cornelius Sulla
oli kiukkuinen kuin mulla,
kun pöydästä puuttui pulla,
jota ilman ei toimeen tulla.
On toki kossua tarjota mulla
ja nuuskaakin viitosen rulla:
sen roudasi Limperin Ulla.

Siis sähkörata ja monta autostradaa
ja kullalla silataan tunturia ja vaaraa.
Ei turhia luvannut se kepulin sutki:
aukesi Lapin matkailulle voittoputki.
Vie raharekat kohti Keminhaaraa.

Niin kelvoton on kepun malli,
Augiaan kuin olisi hevostalli.
Ei Herakleskaan siitä siistiä sais,
jos se siivousfirman perustais.
Ja jatkuu sijoittajien raharalli.

On maassa taas veroton rusthollarisääty,
ja Vanhasen kaulassa roikkuu ritarikääty.
Nuori Katainen hänelle paashina häärii,
kun jobbarit ne miljoonavoittoja käärii.
Ei kansamme kusetus kai koskaan pääty.

Nyt luodaan uusi ritaristo
ja verovapaa maa-aatelisto.
Se kepu-kunkun vallan takaa
ja kepuleille vaalirahaa jakaa;
leviää emäntien vain takalisto.

Ei Stefan kerro, mistä rahat on saatu:
"Niillä vain taattiin vaalityön laatu."
Kai taivaasta tipahti se setelitukko
tai muni sen höveli pääsiäiskukko.
Ja siihen tuloerojen kavennus kaatu.

Nyt ruokaveroa siis laskekaamme,
niin Raision taas nousuun saamme.
Kauppias myöskin lisää rahaa saa,
kun se vaalityötämme aina avustaa.
Me niille eläkerahoista lisää jaamme.

Olisi pitänyt Jennan turvata pankkilainaan,
kun asunto perintönä lankesi vaarivainaan.
Vaan perintöveron maksoi mummo sille,
siks sen asuntonsa myydä täytyi jobbarille.
Millin verotta nosti Urho perintömainaan.

Niin petti meidät sosseliero
ja kokkarikin kolmas kiero.
Sonnalla sua kepu heittää,
kieroilee ja jälkensä peittää.
Siis sitä sikaa älä enää hiero!

Taas nousivat kansalle sähkölaskut,
ja täyttyivät optio-Mikaelin taskut,
vaikka pörssissä laski sähkön hinta
ja korkeammalle nousi vedenpinta.
Kiersivät pörssisalissa iloiset kaskut.

Niin riskifirmat nousuvauhtiin saamme,
kun sadat eläkemiljoonat niille jaamme.
Ja Jerseyn pankit myös hyötyvät siitä,
eiköhän autokauppaankin hiukka riitä.
Nyt Hallelujaa vanhoille laulakaamme!

Rukoilkaa Jorma Ollilaa,
sitä Paavo ja Matti rakastaa.
Jos Jorma vaikka pieraisee,
niin pojat oitis nuuhkaisee:
"Ah, sulotuoksua ihanaa!"

Kai joku syöpäläinen, kertoi Kafka.
Sen takia tappiota teki meidän lafka.
Pian tuntui taseessa, kun kansa ties,
että lutikaksi muuttui myyntimies:
ei enää kelvannut firmamme safka.

Tää elämä vain unta on,
niin laukoi eräs Calderon.
Vaan jos et enää unta saa,
voit vaivaan tabua koettaa,
pään pistää pesään kontion.

Evan sikolätissä hämärässä
kolme on possua röhkimässä:
Matti, Stefan ja Jyrki-nassu,
jolla lupauksia täys on massu.
Eva sitä istuu kyhnyttämässä.

Nyt on kepu-isännän navetassa
kakstoista lehmää ammumassa.
Vain puolet niistä on mahoja
ja loput syövät kansan rahoja.
On sontaan sonnikin astumassa.

Hei, Ihalaisen Lauri taas tässä
on pahoja meille miettimässä:
"Eläkkeistä ne rahat saamme,
jotka jobbarien kanssa jaamme."
Kai tupo meille on syntymässä?

Matti-kukkona oli kanalassa
ja kaksitoista kanaa munimassa.
Ne kukkopojat Stefan ja Jyrki
myös polkemahan niitä pyrki,
kun isäntä munia oli laskemassa.

Kun tehdas muutti Kiinaan,
jäi sadat Suomessa piinaan.
Ei kinkkityttö paljon maksa,
saa voiton siitä kauppasaksa.
Me turvaamme vain viinaan!

On pikku-Mauri tättähäärä
ja leuoistansa luonnonväärä.
Jos vetääkin se pakan välistä,
on turha meidän siitä hälistä:
se on jo vanha, viekas jäärä.

On tässä Eeros Heinäluoma,
ja puuta heinää puhuu kuoma.
Se vihaa köyhiä ja vanhuksia:
"Ne on niin rumia ja likaisia.
Käy niille formaliinijuoma."

On pihan nuorin Katais-Jyrki,
joka ministeriksi ihan pyrki.
Se meille lupas maat ja mannut,
nyt puheet silppuriin on pannut:
ei renki-Jyrki toki isäntiä tyrki.

Taas hoitajia huijasi kokoomus, jossa
on kaikilla kai kepunhäntä kainalossa:
"Eihän medibisnekselle lisävoittoa heru,
jos en hoitsuille vannottuja valoja peru,
on panoksemme voitossa, ei ansiossa."

On kepu kansanvallan basilisko,
ei sitä innosta edes kipusisko.
Sitä kiihottaa vain kantohinta
ja tehotuotettu kalkkunanrinta,
ei se manttaalittomille euroja visko.

Taas nousee reilusti puoluetuki,
niin hallitusohjelman takana luki.
Siis lisää suojatyöpaikkoja näille
me saamme poliittisille syöttiläille,
ei ollut vieläkään eläkeläisten huki.

Pian verorahamme on perivä hukka,
kun krupieerina on Mauri-kaunotukka.
Taas kansa maksaa ja pelurit voittaa
ja hallitus takapiruna suutansa soittaa.
Täys takanreunalla kepun lahjasukka.

Ei palannutkaan hallitukseen Pula-Aho,
mies suulas, mutta muuten täysin maho.
Olis Idolskin sille paljon parempi paikka
tai se tähtien kanssa voisi tanssia vaikka,
niin ei harmia saisi suotta yksikään taho.

Oi, sä kultainen pysähtyneisyyden aika!
kun kiersivät maailmaa Sputnik ja Laika.
Paljon paremmin meni, kun Breshnev eli:
oli vaarillakin hampaat ja pelasi sen peli.
Enää toivoa antaa vain sinipillerin taika.

Ovat Leif ja Lauri pokeripöydässä tässä,
niistä kumpaisellakin on hihassaan ässä.
Ne meinaavat Matilta lehmärahat viedä.
Ei se syytinkivaarille maitoannosta tiedä,
kun hait ovat tulosopua värkkäämässä.

On Vanhas-Matin malli ihan Ikeasta
tai Margaret Thatcherin ohjelmasta.
Se Herlínille kyllä runsaasti antaa,
koska raa`asti syrjii vanhaa Mantaa.
Siltä varjele, Luoja, ihmisen lasta!

Ei horjunut vielä Isä-Tiitisen palli,
yhä häneen luottaa tuo Timo Kalli.
Voi huoletta rellestää eduskunta,
kun sairas hoidosta näkee vain unta.
Eikä veli toki veljeään syyttää salli.

Kun asiat ovat mullin mallin,
syy ei ole vain Timo Kallin:
eduskunnassa liki joka sija
on täynnä monen osan ottajia.
Ne sijoittajasta saivat mallin.

On pääomasijoittaja muuan kas,
tuo ahne ja kiero yritysjuotikas.
Kuin hyeena se nuuskii noilla
hyvinvointivaltion raunioilla:
tuhoaa tehtaita se roisto rahakas.

On vanha autiotemppeli viidakossa:
asuvat bandar-logit siellä rauniossa.
On niillä menossa suuri kulttuurityö:
toinen toisensa turkista kirppuja syö
kuin bisnesväki huippuyliopistossa.

Kun johdossa oli Ahon Esko,
oli kepun linja ihan epäkesko:
se sijoittajien puolelle puolsi
ja muille silkkaa paskaa suolsi.
Siis joku poliittinen kariesko?

Nimesi Caligula koninsa konsuliksi.
Kaipa Ahokin kävis ulkoministeriksi?
Sen jäljet kauhistuttavat kansaa kyllä,
vaan ei kansan huoli politbyrooseen yllä
tai ehkä kaveriaan jelppii se juuri siksi.

Kumpi lienee pahempi tuhohääriäinen:
pihlajanmarjakoi vai Seppo Kääriäinen?
Voi malationilla sentään toisesta päästä,
vaan toinen ei edes armeijaakaan säästä:
se Savonmuahan muiluttaa joukot sen.

Lapsipornolla tienaa ekonomi Jalle,
joka sukua on sutenööri Mattilalle.
Sitä veroilta varjelee asianajaja Anssi,
jolle uhkapelibisnes uusi on tsanssi.
Ei komissio lakaise sitä pöydän alle.

Oli se sijoittaja ihan normaali iileskotti,
joka velkarahalla firman haltuunsa otti,
ja lisälainaa latas siihen, tiesi jobinposti,
pois siitä "rönsyt" myi ja kytkintä nosti.
Taas tuhat työtöntä leipäannosta jonotti.

Kurnuttaa tuhat konnaa Los Pacosin yössä,
taas pikkujobbarit hääräävät tutussa työssä:
Ne mummoilta mielivät säästörahat viedä,
ei rehellisestä työstä mitään jobbari tiedä,
Diilerin näppi on vodkaturistin rahavyössä.

Näen Fabianinkadulla pörssilinnan.
Se elämälle laskee päivän hinnan.
Ei yksi ihminen juuri mitään maksa,
se ellei ole upporikas kauppasaksa.
Meklari ja jobbari käyvät rinta rinnan.

Taas Etelärannan kalliilla kasinolla
tulvii ideoita kakskäsirosvojen polla:
"Se, joka ei pokerista miljoonia voita,
saa pajatsosta poimia vain kolikoita.
On jakovuoro valtion hallinnolla!"

On yhtä Liperiä nyt kallis EU-Suomi.
Kansan kahtia jakaa Evan tullipuomi,
jonka räätälöi meille Paavo Lipponen,
se Suomemme uusi Tahvo Kenonen.
Raha takana tuoksuu niin kuin tuomi.

Ken jälleen kaivoomme tervapytyn heitti
ja ainoasta potsistamme lihasopan keitti?
Se taatusti oli se liukas Lipposen drontti,
jonka harteilla keikkui Korkmanin kontti.
Oviaukkomme peitti pian Vanhasen seitti.

Juuttui osteri Vatasen Arin ajohanskaan,
vaan onneksi karpaasi kaahasi Ranskaan.
Jäi Ihalaisestakin kiusaa ihan yllin kyllin,
kun se Evalle aina kantoi silkin ja tyllin.
Ja sokurikin roudattiin juuteille Tanskaan.

On vihreistä tullut joku Greenback party;
joka johtaja siellä on niin helvetin smarty.
Ne aatteensakin myivät ministerinpaikasta,
ei maiharitakeista lähde tuoksua raikasta:
jokaisen sisällä on pieni Joseph McCarthy.

Oli liian suuri Suomelle Lipponen:
eivät mahtuneet maahan kengät sen,
vaan Euroopalle ei ollut kyllin suuri,
siks kumpaisellakin kävi kehno tuuri:
mies suurten nälkävuosien mittainen.

Taas tuli viisas neuvo Yrjö Neuvon suusta:
Kasvamaan rahat pannaan tiedonpuusta!
Kun suuri bisnesguru ohjaa ja sponsoroi,
niin keksii professori pillin, joka soi ja soi
täysin uudenlaiseen, aivan villiin malliin
sekä kelpaa leluksi vaikka skeittihalliin,
ajan ottaa elokuusta: nuppi ei o umpiluusta.

"Piiru ihmisen suuntaan on linjamme nyt,"
vakuutti Eero ihan itsestänsä täyttynyt.
Hälle nyökkivät ihmiset Antti sekä Nalle:
"Meidän ihmisiämme riittää yhä kaikkialle:
ei ole demarien kurssi onneks kääntynyt."

Ei tullut Saulista Paulia Luxemburgin tiellä,
ei plutokraatti demokraatiks muuttunut siellä.
Ovat osingot aina tärkeimmät hälle jos kelle,
hän niitä lahjoittaa mielii Eva-ystävättärelle,
jolta kokoomus koskaan ei lahjojaan kiellä.

Vanhat sopii sortaa suohon:
tabu naamaan, piikki puohon.
Se on SAK:n ja EK:n malli,
siks siihen tarttuu kepun talli,
ja kokkarikin yhtyy tuohon.

Kun Sailas vislaa, luo Matti laukkaa
ja eläkkeistä jälleen siivun haukkaa.
Häntä usuttaa Evan Sixten-kuoma,
ja samaa maata on don Heinäluoma.
Selkään SAK iskee vanhusraukkaa.

Ei eläkkeelle päässyt meidän Kalle,
kun prosentit jäivät yhä viivan alle:
se toista kättään voi hiukan käyttää,
mikä kirvesmiehen kriteerit täyttää.
Se sopiva duuni on täysin sokealle.

Oli Suoma-rouvalla Paavo-pässi,
joka lauman lampaat kaikki hässi.
Sitten Paavo itse jäi päkän alle,
ja uusi Matti-pässi pantiin asialle.
Jäi Paavon palkaksi sylttyprässi.

Tilattua kyytiään pakkassäässä
vartoo jalaton Jallu korvat jäässä.
On kaksi tuntia jo mennyt hällä:
kun monta kyytiä on yrittäjällä,
eikä kukaan vahdi kunnan päässä.

Hoivakodissa asuu Kollaan Kalle,
se talvisodassa jäi ryssän tankin alle.
Ei kossupaukkuun ole varaa hällä,
kun kiskurihinnat on hoivayrittäjällä.
Ja siitäkin kunnia kuuluu ulkoistajalle.

Lojuu paskavaipoissa vanha Manta;
lie kotikuntansa kai se Ryysyranta.
Ei vaippaa vaihdeta sunnuntaina,
eikä syöttövuorokaan järjesty aina.
Ja petissä muhii taas bakteerikanta.

Vievät kaikki jäljet kohden Etelärantaa,
piskit Jyrki ja Matti sinne saalista kantaa,
ja jos sekään ei vielä niille susille riitä,
pitävät Raimo ja Sixten huolen siitä,
että osinkoa pukkaa kuin pellolle lantaa.

"Saa duunari kympin ja johtaja millin
ja eläkeläistalous ehkä toisenkin sillin,
kunhan laskemme veroja," sanoi Sauli,
joka tupotaikinaa taasen Evalle kauli,
"ja se työllistääkin voi jobbarin villin."

On se samaa maata kuin Sauli ja Nalle:
kun Rami rahasta puhuu, pane astia alle,
ja parasta kukkarokin piiloon on panna,
eivät sijoitusvinkkejä pojat sinulle anna.
Ne on suunnattu sille ahneelle sijoittajalle.

"Myydään valtion firmat jo jobbareille,
ne enemmän tuohtakin tuottavat heille.
Ja lisää niille vielä Fortumkin tuottais,
jos vain jobbarit tyhmyyteemme luottais:
taas ilmanmyyjä Saksasta soittaisi meille."

On meillä niskan päällä nyt Eteläranta,
siks duunarille pannaan kuristuspanta.
Jälleen eläkemiljardi osingoksi muuttuu
ja sairas sekä vanhus jonoihin juuttuu:
"Nyt kiitetty olkoon pyhä kolmikanta!"

On meillä taasen uusi hallitus
ja jatkuu jälleen kansan jallitus.
Taas nousevat maksut ja taksat
sekä kansanedustajille liksat;
tehdään Etelärannassa mallitus.

Oli se Niinistön Sauli Salosta
malliesimerkki villistä jalosta.
Se köyhiltä otti ja rikkaille antoi
ja eläkeroposet pankeille kantoi:
"Tulen itsekin suuresta talosta!"

"Pankaa ulkohuoneeseen Aaro ja Palle.
Ei ukkoja näyttää voi läänintarkastajalle!
Ja vain parasta pöytään sille kyttääjälle,
vois vähän Siljakin vilauttaa reittänsä tälle.
Eikä mitään saa vuodattaa toimittajalle!"

Taas lisärakennuksessa juhlittiin
ja oopperan lämpiössä jatkettiin.
Kun kansanvalta täytti sata vuotta,
sille sampanjalla ei skoolattu suotta.
Vain kansaa ei kutsuttu pirskeisiin.

"On vaipanvaihtovuoro huomenna vasta,
tänään ämmälle riittää se jäähtynyt pasta.
Ja muistakin antaa ne unilääkkeet sille,
ettei se hortoilemaan karkaa käytäville.
Ei yhtään tinkiä saa tuloslaskelmasta!"

Vain viisi vanhusta Holokaustisille?
Eihän se vaihtovauhti riitä tilaajille.
Ei kunta laitoksiin rahojaan kaada,
kun elämyspuistokin täytyy saada
ja on tukeakin luvattu peliyrittäjille.

Ei kylpylälomalle päässyt ikivanha Manta,
kun eläkkeestä osan ryöväs kolmikanta.
Siitä rippunen riitti paperikoneenhoitajalle
ja miljoonavoitot sille pääomasijoittajalle:
"Kelpaa ämmälle vapaa Hietalahdenranta!"

Keittää nuudeleitaan nyt ukko Ville,
niiden käytön pojanpoika opetti sille
ja maksalaatikon sekä tonnikalan.
Saa mustinmuonastakin makupalan.
Suuntaa hallitus Evan luo illallisille.

Kaikuu kiitos pienelle Mauri Pekkariselle,
kun se miljoonan jälleen taikoi Liliukselle!
Sen maksoivat Santeri, Ulla sekä Ansa,
jotka sähköllä lämmittävät omaa kotiansa.
Ja miljardit virtaavat kasinobisnekselle.

Eihän oikeus löytänyt mitään todisteita muusta,
sanoivat Tapio ja Pekkarinen yhdestä suusta:
"Siksi hallitus edelleenkin Fagernäsiin luottaa.
Sille Conventum-kaupat vain mainetta tuottaa,
eikä leipääkään viedä voi veli Liliuksen suusta."

Paavo ja Sauli, kuin Moritz sekä Maks,
ne eläkkeemme leikkasivat yks ja kaks,
kun tuli menoja mersuista, palatseista,
yksityislennoista, kosteista kalaaseista;
pantiin edustajapalkatkin paremmaks.

On monet vuodet hallitus tehnyt tuhtia työtä,
maan omaisuutta kaupannut lepäämättä yötä.
Sitä huokealla ostaneet ovat jenkit ja saksat.
"Ei me junteille kerrota, että ikuisesti maksat.
Itse ostimme ilmaa, sakuilla onni oli myötä."

On Soininvaaran lyhty yössä loistanut,
tietämme valaissut on mies valaistunut.
Kuustoista vuotta maata parantanut on
ja saanut täyseläkkeen ja huippuansion.
Ei aika aatoksissa suinkaan hukkunut.

Kun monta tyhmää tekee tuplatyötä,
niin yhdellä viisaalla on onni myötä:
hän rytökuokan nurkkaan heittää saa,
mietintämyssy päässä uneen uinahtaa
kelata neron aatoksiaan päivää, yötä.

Ei ihme, ettei Anneli enää elämästään nauti,
kun siltä terkkarissa löydettiin mongotauti.
Sen diagnosoi Bosambo, sanottiin lekuriksi,
kun viidakossa väitellyt se oli noitatohtoriksi.
Lekuri haastoi iboa, hoitsun maa oli Djibouti.

Kaksi hoitajaa, sata huonoa potilasta,
silti tuotto kuuskytä prossaa on vasta.
On tingittävä taas vaipanvaihtovälistä,
ja ruoasta mummojen turha on kälistä,
kun sianruoka sopivaa on sijoittajasta.

Kaksi nollaa, se on lupa tappaa:
pois Kimmo Sasi nirrin nappaa.
Kun kokkaripoika ajaa asialla,
on aina vastuu vastaantulijalla
ja ruumishuoneelle miestä lappaa.

On lopputili laskettu Aleksille,
kun risotosta tarttui ripuli sille,
ja paperinsäästö jäi tavoitteen alle,
sen millintarkasti mittas kellokalle
sekä raportoi osaston johtajille.

Ei Suvi-Annen taikinasta
tullut paskaa eikä lasta.
Niin roppiryssän leipiin lähti
tuo kommarien iltatähti:
siellä raha liikkuu vasta.

Kunnia Paavo-pehtoorille,
Lipposelle, yön sankarille.
Se duunareille laati ansan
ja kahteen kastiin jakoi kansan.
Nyt sijoittajatkin hurraa sille.

Taas vanha virsi Korkmanilla,
suurten jobbarien lobbarilla:
"Ei vanhoille saa antaa rahaa,
siitä sijoittajat tykkää pahaa,
eikä optiot kasva miljardilla."

Vahtii Matti valtion kukkaroa,
ja kansaa kuristaa kepun boa.
Ei vanhat ja sairaat hoitoa saa,
kun lisätukea huutaa juurikasmaa.
"Eiväthän sairaat kasvata osinkoa!"

On vastakkainasettelun aika ohi;
taas maistuvat viini ja graavilohi.
Ei tupon takia pian kärsitä piinaa:
kun työpaikat karkaa kohti Kiinaa.
"Hei, äijä! Älä leipäjonossa sohi!"

Vain nuhjaaja on Sauli tässä,
vaikk` entisessä elämässä
se lienee ollut silkkiuikku
ja sarvikuono Lippos-luikku,
hyvinvoinnin hävittäjä-ässä.

Ei tullut Saulista Paulia Luxemburgin tiellä,
ei se eläkeläisten kaveriks muuttunut siellä.
On pankkiiri sille paljon parempi tuttu,
ei duunarin asia oikein Saulin ole juttu,
eikä kansanvaltaakaan se tärkeäksi miellä.

Uudet on edustajat Arkadianmäellä
ja iso palkankorotus taas koko väellä.
On joka pöydällä Evan joululahjalista
ja vaalilupaukset löytyvät silppurista.
Moraali pojilla on kuin metsän käellä.

On viisas mies tuo Paul Lillrank
kuin yhden hengen think tank.
Se on Herran lahja Sailaksille,
myös Kasino-Korkman hurraa sille:
"Pois tautiset taseesta, puts blank!"

On Styksin rannassa lauttaterminaali.
Mummo lähtöä vartoo, harteilla saali:
pakko on luopua, kun ei eläke riitä,
on hallitus liikaa jo leikannut siitä,
ja eduskunta lienee vain Evan filiaali.

Taas notkuvat pöydät Etelärannassa,
osinko kasvaa, ei o pensseli sannassa,
kun tupoa paikattiin vanhusten osalla,
lakot hallitus sammutti veroalehosalla:
on indeksin korjaus edelleen pannassa.

Ei Lipposta pois saa eduskuntatalosta,
vaikka avuksi anoisi itse Tarja Halosta.
Lailla Laurilan Anttoon hanttiin pistää,
se penkkien välistä vain piiloon livistää:
ei maksa meille edes lämmöstä, valosta.

On sähkö katkaistu Irmeliltä,
ei enää nappulaa löydy siltä,
kun Fortum tarkisti taulukoita
ja osinkoja sekä optioita:
voit kysyä Mauri-sihteeriltä.

Yksin hunajamuroja huhmii Jukka,
ei kaurapuuroa saanut poikarukka.
Duunista toiseen kun mutsi painaa,
on viinan vuoksi faijakin vainaa
ja mummon mökin perinyt hukka.

Ilman demarit meidät jättää,
kaiken sijoittajille ne mättää.
Vie kokoomus eläkerahat,
jää meille vain mielipahat.
Ja ainahan kepukin pettää.

Kelvoton on kepun sakki,
kokoomuskin Evan rakki,
ja demarikin pettää aina,
ei hurrin sana paljon paina.
Vain Soinin sakki on varma nakki.

Kepu, kokkari ja sossu
sekä Ihalaisen possu
Evan malliin maata ohjaa,
ei ole ahneudella pohjaa.
Kansalle jää pelkkä kossu.

Jos on kepulikin kyllin kiero,
vielä kierompi on sosseliero:
se lesken suusta leivän nappaa,
sen sijoittajan pussiin lappaa
eikä pesänryöstöäkään viero.

Korkman sekä Pajamäki
taas uhkan osingoille näki:
Vanhukset, se paskasakki
vinkuu luuta niin kuin rakki.
Pian viskittä jää meidän väki.

Ne noskelierot, nolo sakki
eläkeläisten kuppiin kakki.
Rahat riisti Lippos-kuoma,
ryöstön siunas Heinäluoma.
Osku onko vain Evan rakki?

Nyt Relander ja Heinonen
keksivät kelpo bisneksen:
ostaa Saksan taivaanrantaa,
säkillä sen kotiin kantaa.
"Kansa kyllä maksaa sen!"