Minun nuoruudessani Maalaisliitto edusti meille kaupunkilaisille kaikkea sitä, mikä politiikassa oli mielestämme hämärää ja kieroa: kotiinpäinvetoa, lehmäkauppoja, iltalypsyä, ahneutta, itsekkyyttä, sitä, mitä nykyään kutsutaan pekkaroinniksi. Ei tämä tietenkään pelkästään maalaisliittolaisten tapa ollut, mutta heissä se ilmeni alastomimmillaan, eikä Maalaisliitolla tuntunut mitään muuta aatetta olevankaan. Siihen aikaan oli vielä ns aatepuolueita, jotka erosivat ainakin jossain määrin puhtaista etupuolueista kuten ML. Markkinaliberalismihan sitten lopetti lopunkin aatteellisuuden.

Silloin oli kaikenlaisia salojaputkiskandaaleja. Kätilöopisto-juttuja, Korsimon mutkia, koskikauppoja ja muita kupruja. Rahaa syydettiin susirajan taa hankkeisiin, jotka eivät läheskään aina olleet järkeviä eivätkä ainakaan kiireellisyyslistan kärkipäässä. Kekkosen tuella Maalaisliitto dominoi koko poliittista elämää, ja siitä tuli ehkä tärkein syy siihen, että politiikan arvostus romahti. Kansanedustajatkaan eivät enää olleet arvostettuja professoreita tai muita siviilissä kannuksensa ansainneita vaan härskiä pyrkyreitä, jotka lähtivät Arkadianmäelle ilman aatetta vain paikkaamaan taskunsa. Tämä kehitysuunta on edelleen vahvistunut, vaikka koulutustaso onkin noussut kuten muussakin yhteiskunnassa. Hyvin suuri osa nykyisistä kansanedustajista on ns poliittisia broilereita, jotka eivät ole eläessään tehneet päivääkään rehellistä työtä vaan ovat koko ajan olleet joko suoraan tai julkishallinnon partituoituviran kautta veromaksajien syöttiläinä, ns poliittisina kuhnureina.

Maalaisliiton maine kävi niin huonoksi, että puolue päätti muuttaa nimensä Keskustapuolueeksi. Tähän liittyi myös pyrkimys tunkeutua kaupunkeihin, mitä siivitti kiihtyvä maalta- ja maastapako. Nimenmuutoksissa ei kuitenkaan muuttunut mikään muu: sama vanha Maalaisliitto se siellä luuraa kepunhäntä kainalossa ja talikko tanassa.

Kokonaisuuden edun ryhmäedun tieltä sivuuttava kepulaisuus oli Urho Kekkosen kauden jälkeen hiukan säästöliekillä, kun Kepu tipahti vallankahvasta ja demarit nousivat maan tärkeimmäksi puolueeksi: syntyi jopa hallituksia, joissa Kepulla ei ollut salkun salkkua. Kepu kuitenkin nousi kanveesista uudelleen hallituspuolueeksi, ja osoitti, ettei se ollut mitään oppinut eikä mitään unohtanut.

Esko Ahon (kepu), joka möhli tavanomaisesta taantumasta kaikkien aikojen laman (siis ennen tätä nykyistä lamaa, jota kepu ja kokoomus yhdessä tumpuloivat katastrofia kohti), ei vielä ehtinyt kovin paljon kähmiä, kun EU-jäsenyys ja talous veivät liikaa aikaa, mutta nyt meno on jälleen entisellään.

RYYPPÄÄVÄT MEIDÄN RAHOILLAMME

Matti Vanhasen (kepu) kaksi hallitusta, joita tämä nykyinen on vielä edeltäjäänsäkin kehnompi, ovat kaivaneet kaikki maalaisliittolaisen kähmintäkalupakin työkalut esiin. Nykyinen hallitus nousi valtaan epämääräisten liikemiesten rahoilla ja maksaa nyt kiitollisuudenvelkaansa. Rahaa virtaa selkosille ja joka jänkhälle nousee ideaparkeja ja tuntureille laskettelukeskuksia. Kun näyttää siltä, että hienot kaupunkilaiset eivät ota omakseen jauhokenkien puoluetta, viedään nyt hajasijoituksen varjolla kaupunkilaisia maaseudulle oppimaan Korsimon ja Korhosen talousoppia. Lieron noita Liisa Hyssälä (kepu) aikoo jopa siirtää lääkelaitoksen kauas selkosille, vaikka se tulee aiheuttamaan suuria ongelmia laitoksen toiminnalle ja suuria kärsimyksiä sen työntekijöille. Mikään hinta ei ole kuitenkaan liian suuri, jos sillä kohennetaan kepun kannatusta.

Hallitus myös esittää 300 000 € hedelmän- ja marjanviljelyn esteiden poistamiseen pohjavesialueilla. Nyt kun niillä ei voi käyttää myrkkyjä vaan taimet on harvennettava käsin. Tämä "luonnonhaitta" aiotaan nyt poistaa, ja siksi uuden lain laatiminen onkin annettu maatalousministeriölle eikä ympäristöministeriölle, jolle se lain mukaan kuuluisi. Taustalla on kansanedustaja Klaus Pentin (kepu) pojan marjatila Hämeenkyrössä. Se sijaitsee pohjavesialueella, ja myrkytyskielto pienentää pojan voittoa. Tarvitaan siis uusi kartta pohjavesialueesta tai jokin muua vippaskonsti, että myrkytys saadaan käyntiin.

Kepun pää-äänenkannattaja Suomenmaa (ent. Maakansa) täyttää sata vuotta. Pääministeri Vanhanen on järjestänyt niin, että satavuotisjuhlat, joihin on tulossa 300 kutsuvierasta, pidetään Säätytalossa veromaksajien kustannuksella. Se on kuulemma kohtuullista, koska pari vuotta sitten Maalaisliitto-kepunkin satavuotisjuhlat pantiin meidän piikkiimme. Kepulaista logiikkaa.

Demarit tapaavat sanoa, että Kepu pettää aina. Puolivuosisataa politiikkaa seuranneena en voi muuta kuin yhtyä demareihin. En muista yhtään tapausta, jossa kepu olisi toiminut tavalla, jota minä voisin pitää moraalisesti tai taloudellisesti oikeana.