Tv-on nykyisin täynnä halpoja kilpailuja, jotka paljastavat vain osanottajiensa mitättömän tietopohjan, ja Big brotherin tapaisia itsensähäpäisyohjelmia, joissa kehittymättömät nuoret narrataan menettämään kasvonsa. Liian myöhään ymmärtämättömät nuoret huomaavat menettäneensä peruuttamattomasti mahdollisuutensa tulla koskaan otetuksi täydestä, tulla täysivaltaisiksi kansalaisiksi. On ilman muuta selvää, että tv-ruudussa tonttuillut ressu hukkaa arvonsa työmarkkinoilla mitättömän palkkion toivossa.

Nämä reality-ohjelmat tekevät osanottajistaan - toki vapaaehtoisista - nykyajan kylähulluja eli pyymanneja. Ohjelmissa ja niiden katsomoissa pilkataan ja väheksytään herkässä iässä olevia nuoria. Toiminta on äärimmäisen vastenmielistä ja vastuutonta. Kun sitä ei luultavasti kuitenkaan voi kieltää, voisi sitä ainakin yrittää käyttää hyödyksi. Pitää vaatia, että ohjelmien laadinnassa ja niiden toteutuksen seurannassa on mukana yliopistotutkijoita: sosiaalipsykologeja, psykologeja ja sosiologeja, jotka laativat ohjelmat niin, että niillä on tieteellistä merkitystä. Näin päästään eroon hankalista rottakokeista, joiden soveltuvuus yhteiskunta- ja käyttäytymistieteelliseen tutkimukseen ei aina ole paras mahdollinen. Siis tutkijat kehiin, ehkäpä siinä samalla saadaan kartoitettuja myös pääomasijoittajien, "bisnesenkeleiden" ja muiden yhteiskuntaloisten sielunelämää siltä osin, miltä se eroaa loisankeriaiden sielunelämästä.