Hävettää olla suomalainen. Ei riitä, että meidän edunvalvontamme EU:ssa on alusta alkaen ollut avuttomampaa kuin yhdenkään toisen jäsenvaltion. Ei siinä kylliksi, että Ahon, Lipposen ja Vanhasen hallitusten talouspolitiikka on ollut kuin hölmöläisten touhua ja johtanut sukupolvien työn tulosten valumiseen ulkomaisten keinottelijoiden ja vähäisemmässä määrin kotimaisten koijareitten käsiin. Nyt meillä on vielä tämä uusi testimonium paupertatis, tämä naurettava vaalirahoituskriisi.
Ovatko nykyiset kansanedustajat niin paljon tyhmempiä kuin edeltäjänsä 1970-luvulla, etteivät pysty pitämään kähmintöjään pimennossa vaan jäävät nalkkiin kuin mitkäkin tumpelot koltiaiset?

Se, että nämä rahoittajat ovat paljastuneet, ei ole yllätys. Esiin kaivetut kauppalopot ja helppoheikit ovat pikkutekijöitä, jotka voi uhrata. Todella iso raha ja isot pojat eivät jälkiä jätä. Ne katoavat Sveitsin ja Luxemburgin kaltaisten luukuttajamaiden ja parasiittisaarten kuten Neitsytsaarten, Caymansaarten ja Jerseyn pankkiholveihin, niihin samoihin, minne katosi natsien juutalaisilta ryöstämä omaisuus ja tuhoamisleirien hammaskulta ja minne uppoavat diktaattorien ryöstösaaliit sekä huume- ja asekaupan sekä sutenöroinnin tuotto.

Vanhanen oli siinä oikeassa, että valtakoneisto on legitimiteettikriisissä - tai olisi, jos suomalaiset osaisivat reagoida vapaiden kansalaisten eivätkä nöyrien ja pelokkaiden trenkipoikien tavoin. Luultavasti poliittinen ja sitä ohjastava talouseliitti selviää tästäkin tilanteesta löysillä selityksillä, näennäisillä lainmuutoksilla ja pienellä pubijupinalla. Sitten vain etsitään uusia lahjontaratkaisuja.

Vanhasen selitys, että vaalirahoituksessa ei ole kyse lahjonnasta, koska raha ei mene suoraan ehdokkaalle vaan tämän tukiyhdistykselle, on niin infantiilia saivartelua, että sellaista ei ole totuttu kuulemaan aikuisen ihmisen suusta. Se noudattaa samaa logiikkaa kuin pahanteosta yllätetyn esikouluikäisen selittely: "En se minä ollut vaan Maukka. Niin kai kun Patekin sai." Tosin aivan yhtä avutonta oli Zyskowiczin selitys kansanedustajapalkkojen korotuksista. Benhän väitti, etteivät edustajat enää itse niitä nosta, kun likaisen työn tekoon palkattiin kovalla rahalla pikenttejä. Ei ihme, että valtionomaisuus katoaa kuin kusi lumeen ja puoli kansaa on syrjäytymässä, kun meppimme ja moppimme (kansanedustajamme) ovat tätä tasoa. Mutta itsehän suomalaiset ovat sen sakin valinneet: mainonnan harhauttamina tosin, mutta luulisi nyt tyhmemmänkin ymmärtävän, että jos joku mainostaa kovin näkyvästi, se on saanut rahaa bisnesmiehiltä. Eivätkä bisesmiehet jaa rahoja elleivät usko, että ne tulevat korkojen kera takaisin.