Silkkaa tuulta tukan alla
sekä haikua hatussa:
Mauri häärii kaikkialla
kepunhäntä housussa.

On Matin päihdyttänyt valta,
kun kurkkii Evan koltun alta.
On joukon johdateltavin ja siksi
hän pääsikin pääministeriksi.
Ja maata polkumyydään kaikkialta.

On sävy poika Katais-Jyrki;
se herraseuraan herraks pyrki.
No, pikentiksi kelpas kyllä,
kun liituraitaa oli pojan yllä.
Ei ahneet hoitsut sitä enää tyrki.

Ankara meillä oli Paavo-vouti.
Sen tahtiin kansa kaleeria souti
ja pankkiirien rahalotjaa veti;
pörssiluteita kihisi kansan peti.
Evalle Arkadian koirat kepin nouti.

Vaan Brysselissä Paavo-parka
niin heikko oli, ihmisarka.
Makaroonit sen eväät söi,
poilu jalkaan puri, saku selkään löi.
Jäi kesannolle Suomen sarka.

Wishy-washy Vanhanen
on nyt äijä iloinen,
kun naisia saa alistaa,
hoitajia pompottaa.
Ei ämmät juhli eessä sen.

On meillä Jyrki Katiainen,
poika sukkela kuin satiainen.
Se puput ampuu, naiset lyö.
"On siinä tosimiehen työ,"
huastaapi liukas savolainen.

On vahva turva omertàssa
hallituksella Kruunuhaassa.
Siellä on Vanhas-Matin ometta
ja siinä nurkat täynnä hometta.
Taas on nälkä Suomenmaassa.

Tää on kepun Vanhas-ukki,
sijoittajien kiltti joulupukki.
Ja Jyrki, Mauri tontut häärii,
ne jobbareille lahjat käärii.
Jää puotiin yhä Jennan nukki.

Taas Brysselissä ovensuussa
seisoo Matti sormi suussa.
Nicolas sille lantin antaa,
Gordon hattunsa ojentaa,
ja Matti pokkaa katse kuussa.

Nyt Evan polvilla Vanhanen
taas makaa onnesta kehräten.
Lepsämän on tuo kolli-Matti
niin kuin leikattu kotikatti,
ja hiiret hyppivät päällä sen.

Se Savon sälli, Katais-Jyrki
herraseuraan herraksi pyrki.
No, pikentiksi kelpas kyllä,
kun siisti puku oli sillä yllä.
Ei jätkät toiset sitä enää tyrki.

"Nyt Eläkkeistä löysät pois,
en palveluita vanhoille sois!"
Se oli Lipposen ja Saulin malli,
jolle hurrasi Evan talli:
"Hyvin eläkeläisittä elää vois!"

Ovela Itku-Iiro Viinanen
teki tempun likaisen:
vanhoilta se rahat otti,
pankkiireille lankes potti,
ja eduskunta siunas sen.

On kotimaassa aina Lippos-ukko
kuin tunkiollaan korska kukko.
Vaan Brysselissä vain ovensuussa
kuin renkiraukka jauhot suussa.
Ei ole Paavo mikään ladonlukko.

Tuli holtiton Holkeri Toijalasta,
puhui pehmeitä kovasta valuutasta.
Se pennit pyörimään laittoi,
nousukaudenkin se taittoi.
Piti pitkään sen jälkiä lakasta.

Herrat luottavat Heinäluomaan:
se heikot heittää Herran huomaan.
vain rikkaille se rahaa jakaa
ja kumartelee niitä tavan takaa.
Ei kansa luota Evan kuomaan.

Pekkarinen, pokkarinen,
kepun kiukku kikkarinen:
tupee yllä, kupee alla,
suuna päänä kaikkialla.
Ja kansa kärsii temput sen.

Kaksitahtinen Paasion Pertti
ja jossain määrin introvertti
kyökinovesta lähti Kruunuhaasta,
nyt tykkää juustojen Turunmaasta.
Ei ole ihmissuhde-ekspertti.

Seisoo Brysselissä Aula-Matti
taas ovensuussa niin kuin tatti.
Se sisään mennä mielittelee,
mutta lakkiaan vain pyörittelee:
on hiiri mennyt, kun herää katti.

On Luikku-Paavo meidän eestä
jo pudonnut kuin säkki reestä.
Se aikoi kyllä hanttiin panna,
vaan puheenvuoroa ne anna
ei, eivät piittaa pirut perkeleestä.

Taas säädytön mökä kaikaa Säätytalosta,
tulee kansalle turpiin kuin koivuhalosta,
kun rikkaiden kuomat rikkaille jakaa,
rahaa rahvaalta kiskoo oikein olan takaa.
Ei siinä näy merkkejä mielestä jalosta.