Professorit Kullervo Rainio (Helsingin yliopisto, sosiaalipsykologia) ja Raino Vehmas (Tampereen yliopisto lehdistö- ja tiedotusoppi) lanseerasivat 1970-luvun taitteessa käsitteen informaatiosota. Ne tarkoittivat sillä vasemmistolaisten toimittajien ja näkökantojen esiinmarssia siihen asti puhtaasti oikeistolais-liberaaliin tiedonvälitykseen.

Professoriveljien hyökkäys kohdistui kuitenkin vain yhtä informaatiosodan rintamalohkoa vastaan. He eivät huomanneet, että vielä kiivampi vyörytys oli käynnissä monella muulla lohkolla. Tai oikeammin he pitivät muita kuin vasemmistolaisia informaatiosotureita aseveljinään.

Nyt punainen rintama on murtunut, ja Kiinankin johto on vaihtanut sujuvasti puolta kuin Italia toisessa maailmansodassa. Vain joku Morales tai Chavez yrittää nyt pohjustaa uutta kansainnousua. Camaradojen virhe on kuitenkin liittolaisten etsiminen Ahmadinejadin kaltaisista kiihkoilijoista, joita yleisesti pidetään kahjoina.

Informaatiosodan voittajat ovat nyt keskittäneet päävoimansa pääoman ja pääomasijoittajien ehdoin tapahtuvan globalisaation tueksi ihmisiä, kansoja, kansalaisia, työntekijöitä, työttömiä, kuluttajia, vanhuksia, sairaita, syrjäytyneitä jne vastaan. Tässä uudessa informaatiosodassa sijoittajilla eli yritysjuotikkailla on vahvat asemat. Ne ovat miehittäneet kollaboraattoreillaan niin hallitukset kuin kansainväliset järjestötkin. Vastapuoli ei ole kyennyt vielä edes kunnolla ryhmittymään.

Informaatiosodan päärintaman selustassa on käynnissä jatkuva, kaikkialle ulottuva, terrorismiin verrattava informaatiosota kuin Pohjois-Suomessa maailmasodan aikana, jolloin venäläiset "partisaanit" murhasivat siviilejä: naisia, lapsia, vanhuksia. Ne kirjattiin raportteihin tuhotuiksi vihollisjoukoiksi.

Tällä huomaamattomalla selustasodalla vauhditetaan nyt kaikenlaista liiketoimintaa, yhä enenevässä määrin myös eettisesti arveluttavaa liiketoimintaa. Lobbarit, mainosmiehet, markkinoijat, erilaiset ostetut asiantuntijat ja vilpilliset ekonomistit syöttävät lukemattomien kanavien kautta väärää, tarkoitushakuista, valikoitua informaatiota, jolla edistetään tuotteiden menekkiä ja lyödään kilpailevia kauppamiehiä. Tämä informaatiosota on kaikkien sotaa kaikkia vastaan, mutta varmoja häviäjiä ovat vain ostajat.

Tämä sissisota on päässyt jo niin pahaksi, ettei juuri mihinkään tietoon voi enää luottaa. Aina on kysyttävä, kenen rahoilla yliopistollinen tutkimus, tieteellisen instituutin selvitys tai poliittisen komission mietintö on tuotettu. On kysyttävä, kuka on lahjonut, kenet ja miksi. Aina täytyy punnita, kenen tarkoitusperiä julkistettu "tieto" palvelee. Ja falski peli ulottuu sille kuuluisalle ruohonjuuritasolle asti. Kauneusvoiteen koprosomit tai lääkkeen stondasiitit ovat mainosmiesten eivätkä tiedemiesten kehittämiä. Monissa hoitotuotteissa on esimerkiksi ureaa eli silkkaa kusta, sitä samaa ainetta, jolla roomalaiset kangaskauppiaat (fullones) pesivät togakankaat jo yli 2000 vuotta sitten. Harva kuitenkin osaa enää latinaa.

Lauantain luontoäänenä kullaan kellokallen kilkatusta.