Kokoomus julisti vaalipropagandassaan, että vastakkainasettelun aika on ohi. Se kuulosti silloin niin kauniilta ja hyvältä, mutta sitä kesti vain hetkisen kuin iskelmän onnea. Vanha kokoomus tuli taas tupestaan, kun se hyväksyi Vanhasen hallituksen ohjelman, joka asettaa pieni- ja keskituloisten sekä toisaalta suurituloisten edut vastakkain ja yllätys, yllätys: suurituloiset ovat taas kerran voittamassa. Vanhasen kakkoshallituksen ohjelma on tiukan thatcherilainen ja friedmanilainen ja merkitsee, että Lipposen aikana rajusti revenneet tuloerot sen kun jatkavat kasvuaan kiihtyvään tahtiin. Samalla se merkitsee sitä, että kokoomuksen ja kepun ennen vaaleja antamat lukuisat lupaukset osoittautuivat taas kerran löysiksi kuin juopon vala: ne kestivät vain niin kauan kuin krapula ja katumuskin ja kunnes rahat uuteen pulloon oli taas saatu. Kokoomus on kuin alkoholisoitunut aikamiespoika, joka "äitienpäivänä" (eläkkeenmaksupäivänä) poikkeaa kukkakimpun kanssa lapsuudenkodissaan ja poistuu sieltä mamman eläkerahat taskussaan.

Matti Vanhasen hallitusohjelma on Johtajan itsensä sanoin "vastuullinen, välittävä ja kannustava". Suomennettuna se tarkoittaa, että vastuuta kannetaan pääomatulojen kasvusta, vähät välitetään vähäväkisistä ja kovasti kannustetaan elintarviketeollisuuden tuottoa. Sellainen ohjelma kelpaisi jopa Bush nuoremmallekin.

EPÄSOSIAALISIA TULONSIIRTOJA

- Ruoan arvonlisävero lasketaan 17:sta 12:een prosenttiin. Se ei silti alenna ruokakorin hintaa, sillä pääosa alennuksesta menee suoraan elintarviketeollisuuden ja kaupan tulosparannukseen. Hyötyjiä ovat mm Raision kepulaiset osakkeenomistajat, jotka saavat nyt lopultakin hyvityksen Benecolin pettymyksestä ja saamatta jääneistä jättivoitoista. Ne vaatimattomat hinnanalennukset, jotka todella näkyvät kauppojen hyllyillä asti, suunnataan vain sellaisiin tuotteisiin, joilla on merkittävä vaikutus eläkeindeksiin, mutta ei juurikaan vaikutusta eläkeläistalouksien todellisiin elinkustannuksiin. Voittajia ovat kauppiaat, ja menettäjiä ovat ennen kaikkea eläkeläiset, joille ohjelmaan sisältyvät energia- ja ympäristöverotuksen nostotkin tuovat lisäkuluja. Joukko Pilastokeskuksen statiaisia ja vvm:n rättäreitä on varmaankin jo pää höyryten laskemassa, mikä malli takaa elintarviketeollisuudelle suurimman tuoton ja eläkkeisiin suurimman leikkauksen. Kansaneläkkeisiin luvattu 20 €:n korotus ja työeläkkeiden verotuksen laskeminen palkkaverotuksen tasolle  eivät  siis merkitse todellista parannusta eläkeläisten asemaan.  Ja kun viinankin hinta nousee, eläkeläinen ei aina saa elämäänsä edes kemiallista helpotusta.

- Tuloveron alennus ei auta pieni- ja keskituloisia, mutta tuntuu kyllä suurissa tuloissa. Sekin vain kiihdyttää kahtiajakoa ja tuloerojen kasvua. Ja niin tekevät myös maksujen ja taksojen korotukset, joilla veronalennukset kompensoidaan valtiontaloudelle. Varsinkin terveyskeskusmaksun korotus kohtelee rankimmin eläkeläisiä, joilla on paljon sairauksia eikä juuri mahdollisuuksia yksityiseen lääkärinhoitoon. Hammaslääkärimaksujen kela-korvauksen korotus taas hyödyttää ainoastaan hammaslääkäreitä ja hammaslääkäriasemien osakkeenomistajia. Maksut kohoavat, kun maksukyky siltä osin paranee.

- Perintö- ja lahjavero poistuu yrittäjiltä sekä maa- ja metsätiloilta, mutta lesket ja rintaperilliset saavat ainoastaan muruja. 200 hehtaarin sijoitusmetsän siis voi lahjoittaa tai periä verotta, mutta miehensä menettänyt vanha leskirouva maksaa yhä raskaan veron asunnosta, jonka hän on miehensä kanssa säästänyt jo kertaalleen verotetuista tuloistaan ja elintasostaan tinkien. Ja jos ei jaksa maksaa, on edessä lähtö maantielle. Tämäkin riesa koskee vain pieni- ja keskituloisia, sillä suurituloisilla on aina apunaan leksatiiveja (verojuristeja) ja muita verosuunnittelijoita, jotka huolehtivat, ettei veroja tarvitse perinnöstä maksaa.

- Opintorahan 15 %:n korotus ehkä menee oikeaan osoitteeseen, joskin energiaveron nosto vähentää senkin vaikutusta. Ja jollakin tapaahan opiskelijaruokaloidenpitäjillekin täytyy kompensoida ruokakauppojen saama veroetu: siis ei kun sopan hintaa nostamaan.

- Kakkosasunnot tulevat vähennyskelpoisiksi verotuksessa, mikä tietenkin kasvattaa asuntojen hintoja, vuokria ja tonttien kysyntää ja samalla kepulaisisäntien tuloja. Se kasvattaa myöskin tuloeroja, sillä kakkosasuntoja ei pienituloisilla juurikaan ole. Muulta kuin pääkaupunkiseudulta olevilla kansanedustajilla yleensä on, ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, ne saavat siihen myös veroedun, vaikka eduskunta korvaakin niille reilusti kakkosasunnosta. Tämäkin on taas oiva näyte kepulais-kokoomuslaisen oikeistohallituksen linjasta. Jos hallitukselta olisi löytynyt edes hiukan sosiaalista mieltä, asuntopoliittinen jakovara olisi suunnattu niille, joille sen ainoan ykkösasunnonkin ylläpito tuottaa ongelmia. Lähinnä tulevat mieleen Pääkaupunkiseudun ja muiden kasvukeskusten kohtuuttomat asumiskustannukset.

- Puoluetukea nostetaan. Sillä on toki työllistävä vaikutus, kun puoluetoimistoihin voidaan palkata lisää poliittisia parasiitteja loisimaan kansan kustannuksella. Samaa tarkoittaa myös erilaisten uusien avustajien pestaaminen eduskunnan ja hallituksen kylkeen. Ministerienkin lukumäärää on nostettu jo kahdella - ei tietenkään tarpeen vuoksi vaan poliittisten palkintovirkojen takia. Niin moni on jo ehtinyt turhautua odotellessaan vuoroaan päästä mustan auton takapenkille vähän nostattamaan naapurinämmien kateutta ja elvistelemään trokaryveljille.

-Pahin pettymys on taas tulossa sairaanhoitajille, joille annetut lupaukset on hallitusohjelmassa kuitattu mitäänsanomattomalla maininnalla tasa-arvotuposta. Ihminen on uusiutuva luonnonvara, eikä Etelärannan mielestä epäkuntoon joutuneen ihmisen hoitamisesta kannata maksaa. Mutta kaipa hoitsut ovat jo tottuneet petoksiin ja pettymyksiin. Työnantajajärjestöjen ja ay-liikkeen isot pojat ovat oppineet hoitamaan niin Sairaanhoitajaliiton kuin Tehynkin johtotätöset halvalla kuohuviinillä ja taputuksella takapuolen päälle. Sen kerrankin, kun sairaanhoitajat lakkoilivat palkan takia, lakko lopetettiin huonolla sopimuksella, joka antoi palkankorotuksen ainoastaan ylihoitajille, jotka eivät edes kuuluneet alan liittoon. Ota nyt sitten sellaiset neuvottelijat vakavasti!

SINILEVÄHALLITUS VAI SINIHOMEHALLITUS?

Vanhasen toinen hallitus merkitsee entistäkin oikeistolaisempaa politiikkaa, tuloerojen kasvua ja hyvinvointivaltion lopullista hautaamista. Etenkin eläkeläisten on turha odottaa siltä mitään hyvää.
Eivätkä jo julkistetut ministerivalinnatkaan juuri ilahduta:

Pääministeri Matti Vanhanen on äärioikeistolainen työväestönkyykyttäjä, pahamaineisen työreformin isä ja markkinaliberalismin vankka kannattaja. Hänen käsityksensä demokratiasta ja sananvapaudesta ovat samaa tasoa kuin Venäjän Putinilla ja Iranin Qomin koplalla.
Valtionvarainministeri Jyrki Katainen on vielä nuori, poliittisessa teini-iässä, mutta hänen moraalinen joustavuutensa on jo herättänyt paljon ihailua: puheiden ja tekojen etäisyys on revennyt jo lähdössä  kunnioitettavan suureksi. Antti Herlínillä onkin täysi syy todeta: "Tämä on minun rakas poikani, johon olen mielistynyt." Ehkä jopa Bilderberg-ryhmässäkin on jo huomattu, että "pojan popoissa on kasvunvaraa".
Ulkoministeri Ilkka Kanerva on kaikessa kepeydessään oikeastaan aika sympaattinen tyyppi, mies, joka tietää, miten erotutaan joukosta, vaikka asioista ei eroja löytyisikään. Toivottavasti hän ei silti hanki itselleen tyttöystävää Brysselistä tai Washingtonista, sillä lentomatkat niihin tulisivat meille veronmaksajille paljon kalliimmiksi kuin taksimatkat Olariin.
Viestintäministeri Suvi Lindén on ministerinä jo rakennekyntensä näyttänyt. Lipposen hallituksen kulttuuriministerinä hän järjesti valtionapua omalle golfkentälleen. Hän on varmaan oikea nainen edistämään Matti Vanhasen putinilaista viestintäpolitiikkaa ja myöskin korvaamaan Tanja Saarelan jättämän aukon hallituksessa.
Asuntoministeri Jan Vapaavuori on taatusti mies, joka saa ministeriönsä rättärit kuriin: jos ne eivät muuten usko, niin voipi olla, että turpiin tulee: Jan ei ole mikään kärpässarjalainen pehmoilija. Vapaavuorella on Helsingin kunnallispolitiikasta jo kokemusta sosiaalisesta asuntorakentamisesta, jota Helsinki on hyvällä menestyksellä toteuttanut muun muassa Eiranrannassa. Vapaavuohen valinta tulee varmasti miellyttämään rakennusliikkeitä ja edistämään segregaatiota, jossa me vielä olemme USA:ta jäljessä.
Oikeastaan ainoa ministeri, joka herättää edes hiukan toiveita, on Jyri Häkämies. Ehkäpä hän saa edes hiukan korjattua Seppo Kääriäisen maanpuolustukselle aiheuttamaa vahinkoa. Jyrin kannattaisi myös ihan tosissaan harkita Nato-liitoksen lobbaamista. Nato ei ole mikään mukava salaseura, mutta joskus on parempi valita paha kuin vieläkin pahempi. Meidän sotilaallinen uhkamme voi tulla ainoastaan idästä, eikä Venäjän kehitys Putinin aikana ole ollut juurikaan myönteisempi kui Saksan kehitys Hitlerin kaudella. Kovin luottavaisesti ei voi suhtautua sellaiseen naapuriin, joka on nostanut lähes kansallisankariksi eversti Juri Budanovin, lapsenraiskaajan ja -murhaajan. Ja joka tapauksessa sotilaallisen konfliktin mahdollisuus täällä meidän nurkillamme on sitä vähäisempi, vähemmän Venäjän ja Nato-alueen välissä on harmaata vyöhykettä.

ON AIKA MODERNISOIDA MYÖS PUOLUEIDEN NIMET

Meidän puoluekenttämme on yhä pysähtyneisyyden ajan tilassa. Kaksi suurinta puoluetta kepu ja kokoomus ovat edelleenkin entisellä linjallaan. Ainoa, joka on vähän liikkunut on nyt hallituksesta pudonnut sdp, joka muuttui Paasioiden ja Sorsan ajan pohjoismaisesta, sosiaalidemokraattisesta kansankotipuolueesta Lipposen ajan friedmanilaiseksi oikeistopuolueeksi. Juuri siksi se joutuu nyt oppositiossa miettimään, olisiko ehkä syytä taas ottaa ideologista eroa kepuun ja kokoomukseen.

Kaikkien puolueiden nimet ovat nekin hirvittävän vanhakantaisia, globaaliin markkinatalouteen soveltumattomia ja poliittiselle todellisuudelle vieraita. Olisi siis korkea aika muuttaa puolueiden nimet edes hiukan mediaseksikkäämmiksi. Seuraavassa ehdotus hallituspuolueille:
Oikeistolaisin puolueemme, agraaripuolue kepu vastaa ideologialtaan ja intelligenssiltään USA:n uskonnollista oikeistoa. Sille oikea nimi olisi kepublikaanit.
Kokoomus on niin olennainen osa EK:n rakentamaa poliittista ohjausjärjestelmää, että fuusio EK:n, Evan, Etlan ja Finanssialan keskusliiton kanssa toisi tuntuvaa synergiaetua. Uuden konsernin nimeksi sopisi Kokoomus Group.
Vihreät ovat muuttuneet aatteellisesta ympäristöjärjestöstä opportunistiseksi ja populistiseksi pelipuolueeksi ja herrahissiksi, joten sen nimeksi sopisi mainiosti Greenback Party.
Rkp ei ole muuttunut miksikään. Se on edelleenkin ruotsalaisen pääoman ikioma puolue, joka kielikysymyksen varjolla houkuttelee myöskin pieni- ja keskituloisia ruotsinkielisiä vanhojen rahasukujen ja uusien Hankenin koulusta kasvaneiden trimalkiinien ja pörssipelurien statisteiksi. Nimeksi passaisi siis parhaiten Svenska fyrkpartiet.