TV-2:n maanantaina 10.9.07 lähettämä "Hullu juttu" oli oikea journalismin pohjakosketus. Sen nimeksi olisikin sopinut paremmin Typerä juttu (una storia stupida, non matta). Juttu sisälsi niin paljon tympeää vastakkainasettelua ja perätöntä agitpropia eläkeläisiä vastaan, että sen tekijä on luultavammin Sorin sirkuskoulun kuin Tampereen yliopiston maineikkaan tiedotusopinlaitoksen kasvatteja. Klovneria on toki taidetta sekin, mutta maanantain klovneria ei ollut edes sitä vaan muistutti enemmän ärsyyntyneen lapsen jumpittelua tai pelleilyä takapihalla. Siinä oli ehkä tavoiteltu Risto Astikaisen tyyliä mutta ilman tämän älyä ja empatiaa.

Typerässä jutussa joku pusuhuulinen kyläkoomikko suolsi karkean antisenitistä kiihotusta tavalla, johon ei edes Goebbels olisi alentunut. Journalismin etiikasta siinä ei ollut jälkeäkään. Tosiasioita vääristeltiin ja valikoitiin mutta aina tavalla, joka näytti eläkeläiset mahdollisimman huonossa valossa, rikkaina riistäjinä ja ahneina valittajina. Tätä samaa harhautusta tuputtaa myös Eva Sixten Korkmanin ja muutaman muun "likaisentyöntekijän" johdolla. Evalla on tietenkin tavoitteena tulonsiirrot eläkeläisiltä sijoittajille ja kauppamiehille: "Mitä pienemmät eläkkeet sitä isommat osingot ja optiot". Siihen tarttui vaalien alla myös demarien ikääntynyt nuorisopolitrukki Osku Pajamäki, mutta hänen kiihotuksensa ei saavuttanut vastakaikua edes nuorison keskuudessa. Suomalainen nuoriso on älyllisesti paljon korkeammalla tasolla kuin heidän poliittiset johtajansa. On toki kuponginleikkaajien etu, jos kansa saadaan harhautetuksi uskomaan, että ristiriita on sukupolvien eikä työn ja pääoman välinen, mutta kovin älyllistä se ei ole.

Kakkosen klovnipoju esitti pusuhuulet hölisten ja lapsellisesti pelleillen muka "vaktaa" näyttämällä tarkoitushakuisesti muokattuja tilastoja eläkeläisten rikkaudesta. Pelkän tilastotieteen peruskurssinkin pohjalta näki jo ensi silmäyksellä, että ne antoivat täysin virheellisen kuvan todellisuudesta.

Kyllähän tilastokikkailulla voi todistaa mitä tahansa: vaikka Venäjän demokratiaksi tai Häkämiehen harkitsevaksi poliitikoksi, ja paljon tilastoja käytetäänkin propagandatarkoituksiin. Niillä kikkailee usein myös valtionvarainministeriön alainen Tilastokeskus, jonka eläkeindeksit ovat todella ovelasti laadittuja. Eläkeläisten suuren enemmistön todellisuutta ne eivät  juuri sivua.

Kakkosklovni esitti joukon keskiarvoja, joiden lähde tosin jäi hämäräksi. Missään tapauksessa ne arvot eivät olleet tästä maailmasta. Jos eläkeläisten asemaa tarkasteltaisiin vaikkapa mediaanin eikä keskiarvon avulla, kuva olisi dramaattisesti toisenlainen. Eläkeläistenkin aseman kuvaamiseen liittyy niin monia väliintulevia muuttujia, että tällaisilla kaavamaisilla yleistyksillä saadaan aikaan vain naurutalomaisia vääristymäkuvia.

Suomessa on toki rikkaita ja hyvintoimeentulevia eläkeläisiä - ja jopa paljon enemmän kuin ennen. Kasinotalouden voittajia ja muita hyvätuloisia on entistä enemmän myös eläkeläisten joukossa. Joku Casimir Ehrnrooth, Jaakko Lassila tai Tauno Matomäki jne nostavat keskiarvoa hyvinkin näkyvästi. Toisaalta myös pelkän kansaneläkkeen varassa kituvien ryhmä on kutistunut, kun ennen sotaa syntyneet ovat alkaneet ulkoistua suurin joukoin taivaallisille palvelumarkkinoille.

Tuloerojen kasvu näkyy selvästi myös eläkeläispopulaatiossa. Tavallisista eläkeläisistä selviäjiä ovat ne, jotka ovat eläköityneet Esko Ahon (kepu) ja Iiro Viinasen (kok), Paavo Lipposen (sd) ja Sauli Niinistön (kok) sekä Matti Vanhasen (kepu) ja Antti Kalliomäen (sd) - Eero Heinäluoman (sd) hallitusten eläkeleikkausten jälkeen. Surkein on niiden asema, jotka ovat saaneet kestää kaikki ne leikkaukset: pohjaosan poiston, josta tosin pienelle osalle korvattiin myöhemmin osa, ja heikennetyn indeksin. Eläkeläisten enemmistön tilanne huononee vuosi vuodelta, kun kehno indeksi alentaa reaalituloja ja Vanhasen (kepu) - Jyrki Kataisen (kok) hallitus nostaa energiaveroja ja maksuja ja taksoja, jotka tuntuvat kaikkein raskaimmin juuri eläkeläistalouksissa. Eläkkeiden verotuksen alentaminen palkkatulojen verotuksen tasolle tuo tähän vain pientä helpotusta.

Esimerkiksi terveyskeskusmaksun korotus ei tunnu työssäkäyvien enemmistön kukkarossa, sillä heillä on ilmainen työterveydenhoito, mitä eläkeläisillä ei ole. Lisäksi hoidon tarve lisääntyy tuntuvasti ihmisen ikääntyessä. Jos eläkeläisten elintasoa tarkastellaankin mediaanien valossa, niin enemmistön alamäki on ilmeinen ja jyrkkä.

On totta, että suurella joukolla eläkeläisiä on omaisuutta: asuntoja, kesämökkejä, autoja, osakkeita... Ne ovat yleensä tulosta elämänikäisestä säästämisestä ja kieltäymyksistä. Jos pistää satasen kuussa pankkiin, siitä kertyy enemmän 40:ssä vuodessa kuin viidessä vuodessa. Eläkeläiset yrittävät pitää aina jotakin sukanvarressa, koska katkera kokemus on osoittanut, ettei eduskuntaan ja hallitukseen voi luottaa. Kansanedustajat ovat rohmunneet itselleen niin muhkeat eläke- ja muut edut, ettei heillä ole mitään käsitystä siitä, millaista on tulla toimeen tonnilla parilla kuussa tai jopa viisisatasella, kuten pelkän kansaneläkkeen varassa sinnittelevät.

Tampereella on yliopisto, joka on tehnyt uraauurtavaa työtä journalistikoulutuksessa. Suomalainen toimittajakoulutus on jopa käynnistynyt Tampereen yliopiston edeltäjässä. Toivottavaa olisi, että TV-2 rekrytoisi sieltä ammattitaitoista väkeä eikä tyytyisi kaikenkarvaisiin temppuilijoihin. Vai onko sekin taas rahakysymys? Kun muistaa TV-2:n maineikkaita toimittajia kuten Eero Silvastia, Risto Astikaista tai äskettäin Washingtoniin siirtynyttä Kari Mokkoa, tuntuu pahalta ajatella, miten huikeasti taso on laskenut heidän jälkeensä. Onko kakkosen pakko tarkoittaa sekundaa?